Honey crunch on saapunut

Tuohon läheiseen S-marketiin saapui Honey crunchit, vihdoin! Tiedättehän, ne pinkkiin taittavat omenat, joita ainakin täältä meidän kulmilta saa vain loppusyksyisin ja joskus talvella pienen pätkän kauppojen valikoimiin.

Ne on vaan niin hyviä. Rapeita ja mehukkaita. Herkkuja. Mielestäni parhaita omppoja, tai menee ainakin niiden suomalaisten suoraan puusta saatavien herkkujen rinnalle kevyesti. Ja tämähän on nyt jo aika rohkeaa tunnustaa, Honey crunchit taitavat tulla yleensä Ranskasta, ne talvella hyllyihi tulevat taas taitavat olla Atlantin takaa asti tuotuja...

Mmmmm...honeycrunch...

Hinnallahan nämä on kyllä pilattu. 3,55 eur / kg oli lähikaupan hintalappu. Tuo yllä näkyvä satsi maksoi vitosen. Että ehkä ihan hyväkin, että näitä ei saa kuin ajoittain, ei mene talous ihan kuralle yhden omenansyönnin takia.

Kaupassakäynti syksyllä ilahduttaa kyllä muutenkin. Nyt on se aika, kun...

...vihannestiskistä löytyy näin pullukoita punasipuleja...

...suomalaiset porkkanat on parhaimmillaan...

...tarjolla on lehtikaalia...

...ja onpa päärynätkin näin herkullisen näköisiä...

Voisiko tästä vetää johtopäätöksen, että kaupassa voi jopa olla ihan kiva käydä tähän aikaan vuodesta?

Itselläni ainakin resepti-ideat lähtevät helpommin lentämään, kun näkee hyviä kotimaisia raaka-aineita kaupan hyllyllä. Talvella kun tuijottelee niitä raakana poimittuja nahistuneita vihanneksia jotka on matkannut tuhansia kilometrejä sinne kaupan hyllyyn, ei oikein aina lähde ajatus laukkaamaan, että mitä sitä oikeastaan tänään syötäisikään...

Tikusta asiaa

Tein tänään muutaman jutun, joita ei ole vähään aikaan tullut tehtyä:

• Heräsin puoli tuntia tavallista aikaisemmin, jotta ehdin ajoissa töihin valmistelemaan päivän kokousta. 
• Söin vain puolikkaan annoksen aamupuuroa, koska tiesin, että olen tilannut kyseiseen kokoukseen hyvät aamiaissämpylät.
• Puin nahkasaappaat kesätauon jälkeen jalkaan.
• Kopioin asuntoni avaimet suutarilla.
• Ostin kolme tuubia hammastahnaa (semmosen 3-packin, halvalla sain)...:)
• Metsästin pieni värimallina toiminut langanpätkä kourassa kesken neulontatyön loppunutta lankaa. En löytänyt. Enkä muista milloin langan olen ostanut. Eikä kääröäkään taida olla tallessa, että saisin langan väritiedot siitä. Apua, mitä voin tehdä?
• Ostin kortin kummityttöni 1-vuotis syntymäpäivälahjaan.
• Katsoin telkkarista kuinka transvestiitti pornotähti hankki itselleen tatuoinnin intiimialueelle ja 15 minuuttia Salkkareita (enempää en kestänyt).

Hämmentynyt löytäjä

Löysin nämä äsken meidän roskiksesta. Kaksi ruskeaa miesten takkia, kuin kaupan rekistä. Siistinä, siististi laskostettuna, puuhenkareineen.

Vasemmanpuoleinen puuvillatakki on Massimo Duttin, oikeanpuoleinen vakosamettinen taas DAY Birger&Mikkelsenin.

Molempien takkien kunto ja laatu priimaa, koko on 48. Taitaa olla liian pienet poikaystävälleni, joten lähtee varmaan isälleni sovitettavaksi.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun ison taloyhtiömme roskiksesta löytyy jotain näin hyvää. Vähän aikaa sitten löysin Aaltosen mustat nahkasaappaat, täysin käyttämättömän näköiset nekin. Koko oli pikkusiskolle sopiva. Ehkä opiskelija osasi arvostaa saamaansa lahjaa.

Olen taas vähän hämmentynyt siitä, että mitä ihmiset heittävät pois...

Valon muisto

Syksyisten iltojen pimetessä piti kaivaa tämä valokuva esiin. Se on Penichestä, Portugalista, jonne poikaystäväni minut vei yllätykseksi viime pääsiäisenä. Kuva on otettu majatalohuoneemme ikkunasta aamulla herätessäni. Avasin ikkunaluukut ja kuvasin (ja herätin poikaystävän huoneeseen päästämälläni valolla...).

Valokuvaustaitoni ovat aika alkeelliset, eikä minulla ole siihen edes kunnollisia välineitä. Nyt iltojen pimetessä iltasella otetut kuvat näyttävät aika kauhealta keltaisine värimaailmoineen. Pitää varmaan suosia näitä kauniissa valossa aiemmin/muualla otettuja kuvia.

Ilmaton

Eilen höyryttelin puolukoista mehut ulos, tänään lähti vaatesäilytyksestä ilmat pihalle.

Superapu säilytykseen, vakuumipussit Clas Ohlsonilta

Nämä vakuumipussit on mielestäni ihan erinomaisia. Pitävät vaatteet siistinä ja pienessä tilassa. Tai vaikka varapeitteet sun muut tilaa vievät tekstiilit.

Asunnon säilytystilan rajallisuuden vuoksi säilytän talvitakkeja kesän ajan vintillä. Kompaktin koon ja pussin antaman suojan lisäksi vakuumipussit pitävät takit myös raikkaina, eikä vintin vähän tunkkaiselta tuntuva aromi tartu vaatteisiin.

Vanhat vakuumipussini olivat muuttuneet jo aikaa sitten tavallisiksi pusseiksi, kun molempiin oli tullut pieni reikä ja vakuumiominaisuus sen myötä kadonnut sen siliän tien. Ostin pari viikkoa sitten uudet pussit Clas Ohlsonilta, siispä tänään oli aika roudata takit vintilta asuntoon ja pakata ne uusiin pusseihin ja imeä imurilla ilmat pihalle.

Näitä pusseja on muuten myös sellaisia, joista ilmat poistetaan pussia rullaamalla. En ole niitä kokeillut, kun jotenkin minulla on tunne, että nämä imurilla vakumoitavat on parempia. Siispä suosin niitä.

Epämääräinen takkiläjä odottamassa vakumointia

Takit viikattuna kolmeen pussiin ja valmiina, että niistä imetään ilmat pihalle. Se tehdään imurilla pussin kyljessä olevan venttiilin kautta.

Nyt on ilmat pihalla!

Tämän pötkylän sisällä lepää kaksi untuvatakkia ja kaksi villakangastakkia!

Valonlähde

Syksyn tullen kynttilät ovat löytäneet taas paikkansa. Nämä kirpparilöydöt miellytävät silmääni.

1. Edessä vasemmalla: Vanhaa Iitalaa, en ole löytänyt tarkempia tietoja, vaikka olen googlaillut. Hieman Kivi-lyhtyä muistuttava, mutta pohja on korkeammalla, sekä pinnassa neliökuvioita. Löydetty joskus viime talvena, en muista hintaa, muistaakseni 3 eur.
2. Edessä oikealla: Oiva Toikan suunnittelema Flora jälkiruokamalja. Löydetty kesällä, hinta 20 cent. Niitä on vain yksi, niin toimii tässä kodissa parhaillaan kynttiläkuppina.
3. Takana 2 kpl Tapio Wirkkalan Stellaria tuikkulyhtyjä. Uusin löytö parin viikon takaa. Hinta 3 eur.

Se vie kaikki mehut

Työmatkalaisesta vietiin mehut viime viikon matkalla, joten vahinko kiertämään - tänään oli puolukan vuoro. Viimeviikkoinen puolukkasaalis odotti jääkaapissa tämän viikon työmatkalta palaajaa.

Puolukat vielä pirteinä mehuineen

Mehumaijan alimmaista osaa eli vesikattilaa voi käyttää  myös pullojen desifiontiin. Kätevää. Tästä puhtaalle keittiöliinalle odottelemaan, että mehu valmistuu pullotettavaksi.

Maija hommissa. Kuten huomaatte, pikkuisen keittiön matalalla oleva liesituuletin ei kovin paljoa jätä ylimääräistä tilaa maijalle.

Puolukka mehustui enemmän kuin odotin, ja sainkin melko ison satsin ihanaa, sopivan kirpeää mehua. Höyrytin marjoja maijassa noin tunnin, puolen tunnin kohdalla laskin alkumehun kannuun ja kaadoin takaisin marjasiivilään. Näin maut tasoittuvat ja mehustuminen nopeutuu.

Puolukkamehu mehumaijalla

n. 5 l puolukoita
n. 4 dl sokeria

Tällä suhteella mehusta tulee kirpeää. Jos haluat makempaa, niin sokeria pitää olla reilusti.

Täytä mehumaijan vesikattila, eli alin osa. Koko maija ohjeiden mukaan, eli väliin se kattila, johon valmis mehu valuu ja ylös siiviläkattila, johon mehustettavat marjat ja sokeri tulee.

Kerrosta sokeria ja marjoja kattilan siiviläosaan, siten että ensimäinen kerros on marjoja.

Laita maija liedelle ja anna kiehua rauhassa noin tunnin verran. Noin puolen tunnin kohdalla kannattaa valuttaa mehua kannuun ja kaataa takaisin siiviläosaan marjojen päälle. Näin maut tasoittuvat ja toisaalta mehustus nopeutuu.

Mehustusaika riippuu monesta tekijästä, mutta marjoista kyllä näkee, kun ne ovat luovuttaneet mehunsa. Itse vähän vielä ravistelen höyrytyksen loppuvaiheessa kattilaa, en kyllä tiedä onko sillä suurempaa merkitystä lopputuloksen kannalta.

Pullota kuuma mehu puhtaisiin pulloihin. Vähäsokerinen mehu kannattaa pakastaa säilymisajan pidentämiseksi ja sulatella sitten sopivia satseja talven edetessä.