Pataan vain

Pataruuat ovat aika huippuja, varsinkin talvisin. Niiden hienous piilee siinä, että niihin voi laittaa melkein mitä vain kaapista löytyy ja siksi ne toimivatkin sellaisena hyvänä ruokavaihtoehtona, jos kotoa löytyy vähän sekalainen seurakunta aineksia, joista ei oikein keksi mitään kummempaa. Ja vaikka vähän nahistuneitakin kasviksia. Sama pätee keittoihin, jotka siis ovatkin oikeastaan pataruokia, joihin tulee vain vähän enemmän nestettä.

Pataruuissa pataan voidaan kasata kasviksia, lihaa, kalaa, säilykkeitä... Liemeksi kelpaa lihaliemi, kalaliemi, kasviliemi ja niin edespäin, punaviini tai vaikka tomaattiliemi, joka tehdään kaatamalla sekaan säilykkeenä myytäviä kuorittuja tomaatteja. Tomaattimurskakin toki käy, tykkään itse vain erityisesti kuorituista kirsikkatomaateista, sillä niitä voi jättää kokonaisenakin padan joukkoon.

Mausteissa valinnanvaraa on ihan yhtä paljon kuin muissakin aineksissa - yrttejä, pippuria, paprikajauhetta, valkosipulia, chiliä...

Tämänpäiväinen pataruokani sai alkunsa siitä, kun huomasin että jääkaapissa odotellut palsternakka alkoi näyttää siltä, että se kannattaa käyttää pian. Pilkoin palsternakan, punasipulin, pari porkkanaa ja valkosipulia pataan. Pakkasessa oli Hakaniemen hallista hakemiani Hakkaraisen tuoremakkaraa - chorizoa ja lammasmakkaraa, jotka pääsivät sinne mukaan. Papumix löytyi kuiva-ainekaapista, ja makkaroiden vieressä oli vielä pakkasessa hernepussi, joten miksei sekin joukkoon mukaan. Sitten vielä purkki kuorittuja tomaatteja säilykkeenä, vettä perään. Mausteeksi juurikin noita mainitsemiani. Suolaa varovasti, sillä makkaroissa on valmiiksi suolaa. Ja toki myös mukavasti muitakin mausteita.

Pata maistui hyvältä - arkiselta ja maukkaalta. Ja näytti aika kursailemattomalta, niin kuin kuvasta näette.

En edes kirjoita tämän respetiä tämän tarkemmin tänne - ymmärrätte tekstistä jo, että näissä on varaa säveltää. Kurkatkaa kaappeihinne ja alkakaa siltä pohjalta kasaamaan itsellenne sopivia pataruokia. Kätevää!

Miten tässä näin on päässyt käymään?

Miten näitä keittokirjoja on päässyt kerääntymän tällainen rivi? Kirpparilta melkein kaikki, tietenkin. Ja kun niin tiukkana olen ollut, että vain parhaita saa tuoda kotiin. Näitä olisi noin kolme kertaa enemmän, jos en olisi ollut itselleni näin tiukka, kuin mitä olen ollut. Voi voi voi voi...

Universumin paras siivousaine

Universal stone - niminen ihmeaine on paras siivousaine, jonka tiedän. Kylpyhuoneen saa superkiiltäväksi. Keittiön tiskialtaat samoin. Pinttyneet tahrat lähtevät mistä vain ilman jynssäystä. Sillä voi pestä jopa astiota, joten pinttyneet uunivuoat (jotka eivät käsitiskillä muutoin aina meinaa puhdistua kokonaan) voi pestä sillä uudenveroisiksi. Sillä on lähtenyt sellaisiakin tahroja, jotka eivät ole lähteneet millään muulla aineella. Mm. keittiön rasvatahrat lähtevät yhdellä pyyhkäisyllä.

Kaiken lisäksi aine on ympäristön kannalta ihan super - ympäristöystävällinen, myrkytön, hapoton ja vielä todella riittoisa. Ja tuoksuu hyvältä - vähän mäntysuopamaiselta, puhtaalta.

Aine myydään tuollaisessa vihreässä purkissa parin tuollaisen pesusienen kanssa. Myyntipakkaus on sellainen kartonkilaatikko. Löytyy ainakin meidän lähimarketista, eli ole mikään harvinaisuustuote, jota pitää lähteä erikseen jostain hakemaan.

Purkista löytyvä aina on nimensä mukaisesti sellainen saippuakivi. Siis sellaista kiinteää valkoista ainetta, jota otetaan purkista kostutetulla sienellä. Sitten vähän puristellaan sientä, ja kas - sehän vaahtoaa. Tällä sitten pestään pinnat. Ja sitten huuhdellaan huolella.

Pesun jälkeen esimerkiksi keittiön altaat ovat kuin jostain Mr. Muscle -mainoksesta. Siis sellaiset, että voi nähdä, kun valo blingahtaa jostain kulmasta, kun on niin siistiä ja kiiltävää.

Ihan kaikkien pintojen pesuun tämä ei sovi, ei siis sellaiseksi yleispuhdistusaineeksi, sillä aine pitää tosiaan huuhtoa huolella pois. Muuten se kuivuu takaisin sellaiseksi vaaleaksi jauheeksi, joka tarttuu kämmeneen, jos pintaa jälkikäteen pyyhkii.

Hintaa purkilla on parikymppiä. Voi tuntua korkealta hinnalta, mutta riittoisuuden takia ei itseasiassa ole edes kovin kallis. Minulla - superjynssääjällä - purkki kestää kerrallaan pari vuotta. Ja on käytössä useamman kerran viikossa.

Otin juuri kolmannen purkin käyttööni, eli olen jo jokusen vuoden tämän aineen nimeen vannonut. Ja yrittänyt kaikille muistaa kertoa tästä aineesta, jos tulee siivous puheeksi. Onneksi nyt on sitten tämä ploki, niin täällähän voi näitä juttujaan julistaa. Kätevää!

Kukkia - blogiklisee

Elämä jatkuu. Tuli näköjään tarve kuvata kukkia, vaikka tiedän, että se on maailman suurin blogiklisee ikinä.

Tämän kirjoituksen pointtina ei nyt ole, että "katsokaas, ostin kukkia, ja otin niistä nyt kuvia ja laitoin tänne".

Piti vaan sanoa, että neilikat on ihan superkukkia kestävyytensä takia. Nämä on ostettu Hulluilta päiviltä yli kaksi viikkoa sitten. En voi ymmärtää, miten nämä vieläkin voivat olla näin elinvoimaisen näköisiä.

Itseäni ainakin jurppii, jos kukat nuupahtaa parissa päivässä . Niin kuin usein käy, ainakin minulla. Suomalaisilla kukkien hinnoilla parin päivän ilo on aikamoista rahanhukkaa. Onneksi on kuitenkin näitä kestokukkia - liljoja ja neilikoita. Näköjään liljatkin häviävät neilikoiden kestävyydelle - ainakin näiden kyseisten. Noin viikko sitten torilta ostetut inkaliljat on jo ihan alakuloisia. Nämä neilikat sen kun vain porskuttaa.

Pois moni kaunis mennyt on

Mummi kuoli yönä, jona ensilumi satoi Helsinkiin.



Äidin sydän

Maan päällä paikka yksi on
niin pyhä armas verraton
mi tarjoo lemmen turvaisan
ja kätkee onnen kalleimman

Vain sydän äidin
tunnet sen näin hellä on
ja lämpöinen
se riemuitsee sun riemustas
ja tuntee huolta tuskias

Kun ihmismielet vaikenee
kun kiitos kaikuu vaikenee
kun poljetaan ja moititaan
jäät yksin yöhön unholaan

On paikka missä lohdun saa
sua sydän äidin rakastaa
voit hellään helmaan painaa pään
ja itket murheen lientymään

Pois moni kaunis mennyt on
Sä kauan tunsit kaipion
muun korvas aika minkä vei
sydäntä äidin konsaan ei

(Ema sydä, sanat Lydia Koidula, suom. Hilja Haahti)

Pala purtavaksi

Tiesittekö, että siellä Aleksi 13 talon 5. kerroksessa on ravintola nimeltä Factory? Se on mielestäni jotenkin niin hassu paikka ravintolalle, että ihan ensimmäiseksi se ei tule mieleen, kun etsii esimerkiksi lounaspaikkaa.

Kävin siellä tänään syömässä salaatin. Siellä on vitriinissä kolmessa kerroksessa eri täytteitä, joista kustakin kerroksesta saa valita kaksi täytettä salaattipohjan päälle.

Alahyllyltä löytyy proteiinit - savulohta, scampeja, kanaa, erilaisia juustoja, falafelejä jne. Keskikerroksessa on vihanneksia - marinoitua sipulia, artisokan sydämiä, paahdettuja paprikoita, marinoituja tuoreita herkkusieniä ja niin edespäin. Ylähyllyltä löytyy krutonkeja, pähkinöitä, goji-marjoja, kuivattuja karpaloita, kurpitsansiemeniä...

Miksi tästä sitten täällä kerron? Siitä syystä, että salaatit ovat aivan tajuttoman isoja! Myyjät pinoavat kutakin valitsemaasi ainesta ihan tajuttoman keon salaattipohjan päälle. Salaattikastikevaihtoehtoja on jotain 10 erilaista. Eikä mitään Thousand Islandia, vaan kivoja makuvaihtoehtoja, jugurttipohjaisia kastikkeita jne. jne. Lisäksi annokseen kuuluu pala leipää - sämpylä tai ruisleipä.

Hintaa tällä kaikella on vain 10 euroa. Vesi kuuluu annoksen hintaan. Tosi halpaa annoksen kokoon ja monipuolisuuteen nähden.

Kävin tänään ravintolassa toista kertaa. Kummallakaan kerralla en ole jaksanut syödä salaattia loppuun. Siis voitteko kuvitella - salaatti, jota ei jaksa syödä!

Factoryn supersalaatti.

Tähän annokseen valitsin scampeja ja savulohta, ne löytytyvät jostain tuo keon alta. Sitten marinoitua sipulia ja paahdettua paprikaa. Päälle paahdettuja luomujuureksia ja kurpitsansiemeniä. Kastikkeena jugurttipohjaista lime-inkiväärikastiketta. Ja ruisleipää.

Siispä, suosittelen tätä vähän yllättävääkin ruokapaikkaa. Kokeilkaa, jos etsitte nopeaa, monipuolista, edullista ja täyttävää ruokapaikkaa keskustasta. Sisustus paikassa ei ole tosin mikään ihanin, vaan suorastaan kolkko. Mutta salaatit on hyviä.

Ruusunhippu Irmeli

Eli Rosehip Irene! Se on Annankadulta löytyvän A21 cocktail loungen paras drinkki, jos minulta kysytään. Ruusunmarjaa drinkissä - onko parempaa (paitsi ehkä tomaattimehu drinkissä, eli bloody mary, joka on toinen suosikkidrinkkini)?

Miksi ruusunmarja on niin vähän hyödynnetty marja? Olen penkonut lähikauppaa ja löytänyt tasan kolme tuotetta, joissa on ruusunmarjaa. Kolme! Riitan Herkun Ruusunmarjakiisseli, Valion ruusunmarja kerrosviili ja ProViva ruusunmarjakiisseli. Hyviä kaikki, mutta haluaisin lisää.

Meidän lähikaupassa joku muukin on huomannut, että tämä on herkkua, sillä hylly ammottaa usein tyhjyyttään tämän kohdalla. Hintaakin vain 80 senttiä. Kuva lainattu täältä.

Valion kerrosviili, jossa ruusunmarjaa on tosin aika vähän ja pitää syödä viilin läpi ennen kuin siihen pääsee käsiksi. Kuva täältä.

ProVivan ruusunmarjakiisseli. Mukavan voimakas ruusunmarjan maku. Paketti lupaa myös pitää pierut loitolla. Siis täh? Kuva täältä.

Manifestaan tässä nyt siis ruusunmarjan puolesta. Sitä lisää! Ja kysyn teiltä, onko joku löytänyt muita markettituotteita, joissa on ruusunmarjaa?

Ja opiskelin myös vähän. Koristekasveina viljellyistä ruusut ovat kerrannaiskukkaisia, eivätkä muodosta marjoja, eli kiulukoita. Luonnonvaraiset lajit, joista tärkein on äkäruusu eli kurtturuusu eli kurttulehtiruusu (Rosa rugosa) tekee suuria ruusunmarjoja, joissa on paljon C-vitamiinia. C-vitamiinia voi olla jopa 2-3 g/100 g. Vitamiinipitoisuus säilyy mehussa ja hillossa. Ja jo 5 % ruusunmarjaa parantaa muun marjasäilykkeen C-vitamiinin säilyvyyttä. Marjat sisältävät myös kaliumia ja magnesiumia.

Ruusunmarjoista voidaan tehdä mm. hilloa, hyytelöä, marmeladia, sosetta, säilykkeitä, teetä, tuoremehua, viiniä, keittoa, rahkaa, kastiketta, piiraita, torttuja jne.

Minun pitäisi siis enää löytää jostain sopiva ruusupuska, jonka marjat saisi tulla poimimaan. Tarjouksia otetaan vastaan kommenttiboksissa. Koska marja-aika taitaa olla jo aika pitkälti ohi tältä vuodelta, ensi syksyn marjoja voi myös tarjota. Kiitos! Resepti-ideat alkoivat jo raksuttaa täysillä...