sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Sarpanevan valurautaa

Naurattaa välillä ihan nämä ovat haaveet ja himotukset, mutta minulle Sarpanevan valurautapata on ollut sellainen, josta olen varmaan vuosikymmenen ehtinyt haaveilla. Se on niin arvokas, että ei ole tullut mieleenkään mennä hankkimaan sitä kaupasta uutena. Siksi ilmassa on ollut vain sellainen pitkäaikainen haave, että jostain padan itselleni saisin.

Meidän alueen Facebookin kierrätysryhmästä olen ennenkin täällä kertonut, että on ihan huippu löytöjenteko- ja kierrätyspaikka. Olen sieltä hankkinut mm. itselleni potkupyörän, Aalto-maljakon ja Marimekon Hetkiä-kangasta pitkän pätkän olohuoneen verhoksi. Ja myynytkin jotain omia tarpeettomia tavaroita.

Nyt sieltä löytyi sitten löytyi sitten se pitkään haaveiltu Sarpanevakin. Juuri siinä isommassa 4 litran koossa, jonka olin halunnutkin (lähes kaikki 3 litran version omistajat ovat sanoneet, että se on turhan pieni pataruuille ja muutenkin).


40 euroa maksoin, uutenahan tämä on 205,90 euroa. Nykyään näiden sisäpinta kaiken lisäksi emaloidaan, mutta tämä on vanhalta hyvältä ajalta, kun näin ei vielä tehty (emaloinnin hyvyydestä voidaan olla monta mieltä, mutta minä valurautafanina tykkään pinnoittamattomasta padasta enemmän).

Valurauta on helppohoitoinen ja ikuinen. Käsitiskillä puhdistus ja pyyhkäisee pintaan hieman rasvaa (helpointa mielestäni on pyyhkäistä pintaan hieman ruokaöljyä). Mitään rasvapolttoja sun muita en ole koskaan tällä hoitomenetelmällä tarvinut, vaikka valurautapannut on ollut minulla käytössä ja vuosia. Tämä pata toimii niin liedellä kuin uunissakin.

Tänään ihana Sarpaneva pääsi käyttöön, kun päätin aamulla laittaa pulled porkin uuniin hautumaan.


Ja ainiin, kohta lähden noutamaan uusinta fb-kirpparilöytöäni: Burberryn trenssiä. Löytyi muualla asuvan ystäväni koossa 25 eurolla ja arvasin, että hän voisi tykätä. Kohta takki on hänen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti