Mitä 6 viikon kesäloma opetti

Olen juuri palannut töihin 6 viikon kesälomalta. Kyllä - kuuden. Viimeiset kolme vuotta olen vedellyt minimittaisilla lomilla, ja lomaviikkoja pääsi vähän kertymään. Tänä keväänä ponnekkaasti päätin pitää pitkän kesäloman. Ajatus ahdisti. Kyllä, ahdisti. Mietin, että miten keksin riittävän upeaa ja maatavavahduttavaa tekemistä, että tämä ainutlaatuinen superpitkä loma jää mieleeni elämäni lomana.

Kyllä, näin suorittaja yrittää suorittaa lomaansa.

Onneksi tajusin, havahduin. Ei taas voi suorittaa. Päätin, että teen suunnitelmia ensimmäiselle kahdelle viikolle. Lähdin matkoille. Olin Amsterdamissa, Berliinissä ja Montenegrossa (kaikki ihania, viimeinen superpositiivinen yllätys, josta ei jäänyt kuin hyviä muistoja ja jota voi pyyteettä suositella muillekin matkakohteeksi. Ainoa miinus oli 40 asteen helle, jota vastaan paras lääke oli köllötellä iso osa päivästä 28-asteisessa turkoosinvärisessä merivedessä. Eli ei niin kauhea miinus).

Matkojen jälkeen kuljin oikeastaan loput neljä viikkoa laukku olalla paikasta toiseen. Olin kotona vain muutaman yön. Olin omalla mökillä. Ystävien luona kylässä. Ystävien mökeillä. Syntymäpäiväni yön hotellissa Helsingin keskustassa - upea tapa viettää pieni loma omassa kotikaupungissa.

Järjestin perinteiset puutarhajuhlat pihallamme. 30 vierasta. Kutsut olisin halunnut laittaa 50 lähimmälle ystävälle (kuinka onnekas voi olla jos on noin monta ihmistä, jotka haluaa kutsua juhliinsa). Jouduin karsimaan. Rajoittamaan. Kutsun vuorovuosin vähän eri ihmisiä, sillä juhlat paisuvat muuten liian isoiksi. Hirveää tavallaan, ettei voi kutsua kaikkia joita haluaa, mutta samalla ihanaa, että on niin monta ihmistä, jotka haluaisi juhliinsa tulevan, ettei kaikki edes mahdu. (Tämä samalla myös viestinä teille, ketkä luette mutta ette saaneet tänä vuonna kutsua - oli pakko rajoittaa. Ensi vuonna on taas teidän vuoronne).

Kuudennella viikolla - pakatessani ties monetta kertaa laukkuani ja suunnatessani vielä muutamalle mökkireissulle ajattelin, että arki ja sen rutiinit voisivat jo alkaa. Se taitaa olla erittäin onnistuneen loman merkki - eräänlainen kaipuu takaisin töihin. Arki on kuitenkin ihmisen parasta aikaa, niin olen aina ajatellut.

Kuuden viikon kesälomalla (sen jälkeen kun on muutaman vuoden putkeen höyrynnyt pää ja kädet täynnä töitä) muistaa jälleen muutaman asian:

1. Lomalla voi elää ilman kalenteria ja se on oikeastaan ihanaa. Pitää vain muistaa ne muutamat etukäteen sovitut jutut viikossa. Ne muistaa. Ehkä. Paitsi silloin, kun treenaa laulutreenejä kotiolohuoneessa ja ulko-ovi avautuu ja sieltä tulee siivooja, jonka tulon olet unohtanut. Siinäkin tapauksessa voit vain pakata kirjan laukkuun ja lompakon taskuun ja lähteä naapurin kahvilaan pariksi tunniksi istuksimaan ja lukemaan.

2. Sanomalla kyllä kaikkiin kutsuihin päätyy paikkoihin, joihin ei suunnittelulla ja kiireisellä aikataululla ehdi. Niin kuin vaikka lämpimään paljuun saunan jälkeen tai golfkentälle auringonlaskun aikaan.

3. HBOssa ja Netflixissä on vaikka mitä katsottavaa. Olen katsonut Handmaid's talen miltei putkeen.

4. Pitkällä lomalla on aikaa pohdiskella tulevaisuudensuunnitelmiaan - ja kyllä, kysymystä siitä, mitä elämältään oikeastaan haluaa. Oma pohdiskelu on keskittynyt lähinnä työkuvioiden pohdintaan ja niitähän on varsin hyvä välillä pysähtyä pohdiskelemaan.

5. Jos ei kuuden viikon aikana ole kuin muutaman yön kotona, ei voi olla yllättynyt siitä, että kasvimaa rehottaa ja suurin osa sadosta menee ohi. Rucola kasvoi polvenmittaiseksi ja kukkii valkoista kukkaa. Tillit ovat lähinnä pelkkää paksua vartta, jota kukaan ei halua syödä. Kurkut ja pavut onneksi näyttävät viihtyvän hoidon puutteesta huolimatta. Salaatti on maistunut lähinnä etanoille.

6. Vaikka lomaa olisi 6 viikkoa, silti et ehdi tekemään kaikkea mitä haluat ja näkemään kaikkia, joiden kanssa haluaisit aikaa viettää.

Onneksi kesä on vielä ja valoisia iltoja riittää vielä, vaikka työt alkoivatkin. Lupaan yrittää tehdä vähän lyhyempää työpäivää näin alkuun, etten ihan heti lipsu taas siihen suorittajan aikatauluun.

Loma opetti, ettei koko ajan tarvitsee suorittaa.