Antaa kukkia

Vuoden pimein aika teki aika lailla hallaa kotini viherkasveille ja kaksi kasviani kärsi niin pahasti, että päädyin heittämään ne kokonaan kompostiin. Jälleen kerran tästä tuli hyvä muistutus siitä, että halpoja kasveja ei kannata ostaa - olin molemmat kuolleet kasvit ostanut jostain marketin laarista parilla eurolla. Poisheittäessäni tutkin juuria tarkemmin ja huomasin, että kumpikin oli juuripussilla istutettu. Tämä tarkoittaa sitä, että juuret oli vangittu pikkuisen pussin sisään, eikä niillä ollut mitään mahdollisuutta levittäytyä koko multa-alaan ja kasvaa vahvoiksi kasvin kasvun myötä. Eipä ihmekään, että vielä raju valonpuutos vei kasvit ihan kauhean huonoon kuntoon.

Noudatin tästä viisastuneena taas paremmin omaa ohjettani, että kukat kannattaa ostaa kukkakaupoista ja lähdin kukkaostoksille läheiseen kukkakauppaan. Leikkokukkien osalta olen tätä viisautta julistanut jo pidempään, sillä jos ostat tulppaaninippusi aina K-kaupan ämpäristä, niin sidontataitoisia kukkakauppoja ei kohta enää ole. Ja kaupan laareista ostaessa kukat saattavat olla jo vanhoja ja lakastuvat muutamassa päivässä. Kukkakaupasta ostaessa saa mukana takuun, että kukat ovat tuoreita ja kestävät kotonakin sitten pidempään. Hinta on kalliimpi, mutta pidempi kesto ja ammattitaitoisen floristin työn tukeminen on mielestäni sen väärti.

Ostin nipun eukalyptyksen oksia, koska ne jaksavat pysyä vihreinä pitkän aikaa - itseasiassa ikuisesti, sillä kuivuessaankin oksa säilyttää kauniin vihreytensä. Uutena tuttavuutena nappasin mukaan kaksi vahakukkaa, sillä mallailin niitä floristin kanssa eukalyptyksen oksien kanssa ja näyttivät aivan älyttömän kauniilta. Kotona ne pääsivät isoon Riihimäen keittiötölkkiin ja ovat kyllä aika kauniita.

Eukalyptyksen oksia leikellessäni niistä irtosi vähän lyhyempää pätkää, jotka laitoin vanhaan Arabian maljakkoon ja keittiönpöytää koristamaan.

Lisäksi halusin pysyvämmän viherkasvin ja tutustuinkin ihan uuteen tuttavuuteen, joka miellytti silmääni tosi paljon. Tummat lehdet ja hieman syreeninkukkaa muistuttava valkoinen kukinto - tämä Kaakkois-Aasiasta kotoisin oleva maaorkidea-lajike Ludisia sai minut ihastumaan.

Tämän pitäisi selvitä pimeämmänkin vuodenajan läpi, jos en vain kastele sitä liikaa (kukkakaupan ohjeiden mukaan talven läpi kaikille viherkasveille riittää kastelu kahden tai kolmen viikon välein, ei missään nimessä viikoittain, kuten minulla usein on tapana kastella).

Sain vielä kaupan päälle nipun tulppaanisipuleita, jotka laitoin kukkimaan Miranda-kulhoon, kun en parempaakaan paikkaa keksinyt. Ihan söpöltähän nuo tuolta kurkistellessa näyttää, vaikka kuva kaikessa huonoudessaan onkin aika - noh - huono.

Äidin joulun alla tuoma amarylliskin näyttää parastaan ja kukkii täydellä voimallaan.

Nyt on koti täynnä kukkivia kasveja. Kyllähän ne ilahduttavat, kun ulkona on karua ja vihreitä lehtiä ja pihan kukkivia tulppaaneja saa odotella vielä suunnilleen 5 kuukautta.