Rapea perunaleipä

Soppa365-sivusto toimii minulla vakaana ruuanlaiton inspiraation ja hyvien reseptien alkulähteenä. Bongasin sieltä erinomaiselta kuulostavan reseptin rapeasta perunaleivästä. Tai Helvi-mummin rapeasta perunarieskasta, niin kuin se Soppa365:ssa on nimetty.

Minun kaakkois-suomalaiseen ajatusmalliini ei vain tuo rieska-sanan käyttö lätyskästä leivästä oikein istu. Meille riska on se sellainen "tavallinen" leipä, eli limppu. Tällaisesta lätyskästä perunaleivästä käytämme mieluummin sanaa perunalepuska, mutta sekään ei ihan tässä istu, sillä tämän reseptin tuotos ei ihan puhdasoppinen perunalepuskakaan ole. Olkoot siis perunaleipä, niin säästytään sekaannuksilta.

No, semantiikka sikseen ja leipäasiaan. Tämä resepti kohosi yhdellä kokeilulla ihan suosikkien joukkoon. Taikina on tosi vaivaton valmistaa (okei, käytin pakasteen valmista perunamuussihilettä ja suosittelen sen käyttöä tässä muillekin), siihen tarvittava ainesluettelo on lyhyt ja ytimekäs ja lopputulos niin hyvää, että en kestä. Tämä sopii myös gluteenittomille (sellaisille, jotka voivat syödä kauraa), jota pidän kivana lisänä, kun kaveripiiristä löytyy muutama, jotka eivät ihan kaikkia leipomuksiani voi venhää sietämättöminä syödä.

Alkuperäisessä versiossa käytettiin kermaviiliä, minulla sattui olemaan kaapissa turkkilaista jugurttia, joten käytin sitä. Olen kirjoittanut tämän reseptin oman kokeiluni mukaan, jos haluat tehdä alkuperäisen mukaan, niin katso tuo yllä oleva linkki.

Uskon, että valurautapannu on tässä rapeuden avain, mutta jos sinulla ei sellaista ole, kokeile jossain muussa uuninkestävässä astiassa. En usko, että homma siitä pilalle menee.

Lopputuloksen maku on jotakuinkin identtinen luumäkeläisen Satun Makiat -leipomon perunalepuskan kanssa, joita haen lähes poikkeuksetta mökkireissuilla säkillisen. Olen tehnyt perunalepuskoja mitä moninaisempien ohjeiden perusteella, mutta lopputulos on aina ollut liian tiivis ja vääränlainen verrattuna Satun Makioiden esikuviinsa. 

Kokeile, jos pidät perunaleivistä. Minun suuhuni tämä maistui erittäin hyvältä. Syö sellaisenaan tai voin kanssa.

Rapea perunaleipä

Pussi pakasteperunamuusi"hilettä"
1 dl turkkilaista jugurttia
1 rkl maitoa
5 rkl kaurahiutaleita
nokare voita sulatettuna
suolaa maun mukaan

Laita uuni päälle ja kuumenna se 250 asteeseen. Sulata (esim. mikrossa) perunahile sulaksi perunamuussiksi. Lisää perunamuusin sekaan jugurtti, maito ja kaurahiutaleet sekä lopuksi nokare sulaa voita ja suola. Tarkista maku.

Voitele valurautapannu kevyesti. Nostele perunamuusiseos valurautapannuun ja tasoita pinta veitsellä tai nuolijalla. Paista rieskaa uunissa, kunnes pinta on ruskistunut kunnolla, noin 20-30 minuuttia.

Anna rieskan jäähtyä tunti ennen kuin teet sille mitään (sen sisus on uunista tullessa vielä kovin perunamuusimaista. Täyte kovettuu tunnissa). Kippaa leipä pannusta tarjoiluastialle ja nauti sellaisenaan tai voin kanssa.

Kolmen kaverin smoothie

Jos tykkäät Kolmen kaverin mustikka-kardemumma -jäätelöstä, niin hep! Tämä on sinulle.

Makupari on suoraan pihistetty tältä superherkulliselta jätskiltä. Se toimii hyvin smoothiessakin. Suosittelen kokeilemaan!

Mustikka-kardemumma smoothie
0.5 litraa mustikoita
1 banaani
2 dl maitoa tai vettä
2 dl turkkilaista jugurttia
0.5 tl kardemummaa
(hunajaa tai vaahterasiirappia makeutukseen, jos haluat)

Sekoita ainekset blenderissä tasaiseksi ja kuohkeaksi smoothieksi ja nauti.

Kaksi peittoa - miksikäs ei

Ah, lisää oivalluksia kotona. Olen tuijotellut Campadresta norjalaisen laadukkaita untuvatuotteita tekevän valmistajan alennuskampanjaa ja miettinyt luksus-untuvapeiton klikkaamista ostoskoriini. Pihistelin kuitenkin ja jäin miettimään ja alennukset meni ohi suun.

Olen supertyytyväinen sänkyyni. Patja on lämpömuovautuva ja ihanan napakka. Aina kun tulen matkoilta kotiin huokaisen onnellisena, kun pääsen omaan sänkyyni. Tykkään siitä tosi paljon, minun on älyttömän hyvä nukkua omassa sängyssäni.

Sängyssä on tapahtunut muutos - hoksaatko mikä?

Kaipasin kuitenkin lisää muhkeutta vuodevaatteisiin. Tyynyjä en vaihtaisi - olen löytänyt Tempurit ja niissä pysyn, joten kaikki on kulminoitunut peittoon. Minulla on medium-lämmin untuvapeitto, joka on ihan kiva, mutta ei mitenkään supermuhkea. Sellaista kaipasin. Siksi sitä luksus-untuvapeittoakin haikeasti nettikaupassa tuijottelin.

Luin juttua, jossa annettiin vinkkejä täydelliseen sänkyyn. Siinä sanottiin, että kaksi peittoa on enemmän kuin hyvä idea. Miksikäs ei! Minulla kun sattui olemaan toinenkin untuvapeitto jemmassa sängynaluslaatikossa vieraspeittona.

Ja kas näin - häpeilemättä nukun lopputalven kahdella untuvapeitolla. Miksi en nukkuisi? Sadun prinsessalla oli monta patjaa, minulla on monta peittoa. Oivallus toi juuri sitä kaivattua muhkeutta (ja kylmällä säällä lämpöä - puutalossa on talvella välillä vähän vilu) sänkyyni. Nyt nukuttaa vieläkin paremmin. Ja mikäs sen ihanampaa.

No siellähän on kaksi peittoa!

Nyt on kerroksia!

Pieni, mutta merkittävä oivallus

Olen pitkään ollut vähän tyytymätön kotini toiminnallisuuteen. En ole enää istunut juuri koskaan kirjoituspöytäni ääressä, vaan otan läppärin aina pöydän piuhoista irti ja istun sen kanssa keittiön pöydän ääreen. Tai vielä pahempaa, rötvään epäergonomisessa asennossa sohvalla läppäri sylissäni (myös etätyöpäivinä - ei hyvä).

Olin jo miettinyt, että luovun kirjoituspöydästäni. Laittaisin koko pöydän pelastusarmeijalle ja raahaisin sohvaa pari metriä taaksepäin ja loisin maailman avarimman olohuoneen (olohuoneessani siis sohva toimii eräänlaisena tilanjakajana, kirjoituspöytä sijaitsee sen takana ikkunan edessä senkki seuranaan, kuten kuvasta voit nähdä - pöytä tosin kuvassa ihan pieniltä osin).

Kaiken lisäksi olin änkenyt säilytyskorin tuohon pöydän ja senkin väliin. Siis käytännössä senkin ovien eteen. Aina jos tarvitsin senkistä jotakin, tuli säilytyskori ensin siirtää edestä pois. Rasittavaa. Harvemmin tuli senkin sisältöä kummoisesti pengottua.

Kunnes pysähdyin miettimään asiaa. Tajusin, että tällä järjestelyllä olen käytännössä pelannut asunnostani noin 3 neliömetriä käyttökelvottomaksi nurkaksi. Siis 3 neliömetriä, 40 neliömetrin asunnosta! Sehän on melkein 10 % asunnostani! Ja minä olen kuitenkin ihminen, joka työskentelee välillä myös kotona, tykkää kirjoitella ja kaiken lisäksi arvostaa hyvää työergonomiaa. Siksihän minä alunperin aikanaan kirjoituspöydän hankin. Käytin vielä kaiken lisäksi reilusti aikaa, että löysin riittävän pienen ja käytännöllisen pöydän.

Aloin miettiä mikä nurkan käytössä tökkii. Senkin osalta ratkaisu oli selvä - säilytyskorista täytyy päästä eroon ja järjestää esteetön pääsy kaapille ja antaa oville riittävä tila avautua. Se oli helposti järjestettävissä: säilytyskori matkasi vintille.

Kirjoituspöydän osalta kuvittelin ratkaisun olevan haastavampi. Mitä vielä! Ihan lyhyellä mietinnällä löysin kaksi avainongelmaa - pöydän ääressä olevalla tuolilla ei ollut mukava istua. Ja pöydän ääreen meno oli liian ahdasta.

Tuoliongelma oli superhelppo ratkaista - ratkaisu oli koko ajan odottanut aivan nenäni edessä. Minulla kun sattuu olemaan asunnossani superihana tuoli. Ja se tuoli sattuu vielä kaiken lisäksi olemaan aivan erinomaisen miellyttävä istua. Ja vielä kirsikkana kakun päällä - tuoli oli hakenut vähän paikkaansa kotoani ja olin sijoittanut sen sellaiseen paikkaan, että ei siinä oikein koskaan kukaan istunut.

Ja kyse on tietenkin Domus-tuolistani.

Domus-tuolin entinen paikka oli vähän sellainen kohta kodissani, jossa kenelläkään ei koskaan ollut tarvetta istua.

Toinen ongelma - ahtaus, oli sekin omaa syytäni, sillä olin tunkenut sohvaa niin kauas telkkarista kuin mahdollista ja aiheuttanut liian kapean kaistaleen kirjoituspöytäni eteen. Sohvaa ei tarvinnut siirtää kuin ehkä 15 senttimetriä toiseen suuntaan, niin ongelma hävisi. Nyt kirjoituspöydän ääreen on helppo kävellä.

"Uusi" työtuoli kirjoituspöydän ääressä tekee ihmeitä

Tätä sohvan ja kirjoituspöydän väliä pidentämällä kirjoitusnurkkaus muuttui huomattavasti käyttökelpoisemmaksi ja houkuttelevammaksi

Kolmas havaintoni on kahta edellistä epärelevantimpi, mutta hankin vähän ennen joulua itselleni uuden kotiläppärin. Vanha oli aivan surkea, eikä sitä tehnyt jatkuvan tökkimisen ja tuulettimen hurinan takia kovin usein käynnistää. Kyseenalaistin jo koko kotikoneen tarpeellisuuden - minulla on laadukas työkone, joka kulkee oikeastaan aina mukanani myös kotiin ja voin hyvin käyttää sitä myös kotona omaan surffailuuni.

Surkea ja huriseva kotikone ei ollut edes hirveän montaa vuotta vanha, ostin sen joskus ehkä 3-4 vuotta sitten halvalla kodin perussurffailuun. Sain tuta halvan koneen "ominaisuuksista". Koneen suorituskyky oli niin huono, että se hidastui samantien aika sietämättömäksi käytön kannalta. Järkeilin, että en tarvitse kotikonetta niin paljon, että siihen kannattaisi sijoittaa iso määrä rahaa ja toisaalta uuden halvan ja parissa vuodessa rikki menevän koneen ostokaan ei tuntunut mielekkäältä. Tästä syystä ajattelin, että luovun kokonaan omasta koneestani ja elän vain työkoneeni kanssa.

Muutin kuitenkin mieleni, kun bongasin vähän ennen joulua Facebook-kirppikseltä hyväkuntoisen Macbookin myynti-ilmoituksen. Vannoutuneen pc-tyttönä päätin irroittautua periaatteistani ja ostin tuon käytetyn macin koneekseni. Ajattelin, että mielummin kallis kone vähän käytettynä kuin halpa kone uutena. Alkukosketus on erittäin positiivinen - mäkki on ollut erittäin helppo käyttää ja kone toimii moitteetta - hurisematta ja nopeasti.

Macbookin koneen tulo kotiin on avannut minulle myös aivan uuden maailman. Tai oikeastaan tuonut maailman, jonka olin jättänyt taakseni, jälleen luokseni. Koneessani on nyt nimittäin CD-asema - asia, jota en ole aikoihin omistanut (missään koneessani, edes työkoneessani). CD-aseman innoittamana kaivoin parhaat CD:ni esiin (kyllä, sieltä senkistä, jonne vielä vähän aikaa sitten oli vaikea päästä) ja olen alkanut pyörittää niitä kotona ollessani. Miten sitä Spotify-aikana onkin unohtanut suurimman osan suosikkialbumeistani ja kadottanut kokonaisen albumin kuuntelun taian! Olen kuunnellut ahkerasti levyjäni ja samalla tallentanut niitä iTunesilla sähköiseen muotoon.

Tänä iltana olen luukuttanut Jazzgangsteria. Miten olinkin unohtanut tämän maailman ihanimman kappaleen (pisteet myös tyylikkäästä Youtube-videoista - pelkkää valkoista!)?

Näillä pienillä muutoksilla tuntuu ihan kuin elämäni olisi mullistunut. Minulla on taas kirjoituspöytä. Kaikki asuntoni neliöt on järkevässä käytössä. Minulla on CD-levyni, jonka kanssa pääsee kepeästi aikakoneella 10 vuotta taaksepäin opiskeluaikoihini - aikaan, jolloin ostettiin CD-levyjä ja käytiin lemppari-pikkubändien live-keikoilla.

Joskus kannattaa pysähtyä miettimään.

Talvipäivä

Vaikka tänään Helsingissä pyryttääkin jo sakeasti lunta ja lämpötilakin on lauhtunut merkittävästi, niin eilen oli varsin upea kirkas pakkaspäivä. Käytin lähes 20 asteen pakkasen hyödyksi kuvassa näkyvällä tavalla.

Vein siis vuodevaatteet ja muita kodintekstiilejä ulos ja laitoin tällä tavoin pölypunkit kärsimään. Tein  myös olohuoneen villamatolle lumipesun. Lumipesu on kätevä tapa puhdistaa villamatto - matto viedään ensin hetkeksi ulos jäähtymään (jotta se ei ole liian lämmin niin että lumi sulaa siihen). Sitten viileä matto upotetaan lumeen ja lunta huiskitaan maton päälle. Annetaan "vaikuttaa" hetki, ja sitten harjataan matosta lumet pois. Matto käännetään ja sama käsittely toistetaan maton toiselle puolelle. Lopuksi matto vielä puistellaan huolella, jotta kaikki lumet lähtevät pois. Tällä tavoin villamatosta tulee raikas ja pölytön ja - ainakin minä väitän - oman mattoni värit kirkastuivat.

Vuodevaatteiden kanssa sattui outo juttu. Minulla on kaksi Tempurin tyynyä - toinen perhosen muotoinen "Ombracio", jonka sisältö on sellaista tempurhakkelusta ja toinen on sellainen perinteinen Tempurin "lankkutyyny", jonka olen joskus löytänyt uutena aivan pilkkahintaan kirpputorilta. Ulkona kumpikin tyyny jäätyi aivan kivikovaksi jääkalikaksi. Kun hain ne sisälle, kopautin "lankkutyynyä" polveeni ja arvatkaa mitä. Se halkesi keskeltä kahtia! Googlailin asiaa, ja Tempurin sivustolla sanotaankin, että tyynyn voi viedä ulos, mutta se jäätyy siellä kivikovaksi ja silloin sitä ei saa kopauttaa mihinkään, sillä jäätyneenä aines on erittäin haurasta. Tulipa tämäkin nyt opittua kantapään kautta. Kun toin tyynyt sisälle, niin ne pehmenivät huoneenlämmössä pikkuhiljaa normaaleiksi.

Olen myös ruokkinut pihan lintuja tänä(kin) talvena ahkerasti. Otin ensimmäistä kertaa kokeiluun sellaiset aika vastenmieliset rasvapötkylät, jotka ovat paljastuneet aivan lintujen suosikiksi. Eilen vein jo talven kolmannen pötkylän pihapuuhun roikkumaan. Linnut vierailevat lähes tauotta siinä syömässä. Se siitä elegantin näköisestä lintujen ruokintapaikasta, pakko myöntää, että ällöt rasvapötkylät on saanut linnut huumaantumaan.

Tälläinen rasvasta ja pähkinöistä valmistettu pötkylä on ollut tänä vuonna linturuokinnan suurhitti. Löytyi tavallisesta supermarketista eläinten ruokien keskeltä.

Pötköstä kuoritaan muovikuori pois, päihin jätetään muutaman sentin suikaleet. Ja sitten vain pihapuuhun lintujen iloksi.

Kirpparilöytöjä viime vuoden viime metreiltä

Kävin viime perjantaina, eli vuoden 2016 toiseksiviimeisenä päivänä pitkästä aikaa kiertämässä muutaman kirpputorin - Töölöntorin Reloven ja uusiin liiketiloihin muuttaneen Kaivarin kanuunan.

Olen nykyään aika kranttu siitä, mitä kirpparilta ostan. Relove on päässyt ihan vakiokirpputorien listalle, sillä siellä myydään niin laadukasta tavaraa, että esimerkiksi sieltä löytyvät vaatteet kelpaavat hyvin työvaatteiksi.

Vuoden 2016 viimeiset kirpparilöydöt

Löysin kyllä jälleen muutaman tosi kivan ja hyödyllisen löydön. Parhaimpana ehkä ihanan Ilona Hyötyläisen Miun-merkin todella laadukas ja hyväkuntoinen pitkä merinovillainen neuletakki. Takki on suomalaista käsityötä. Olen joskus aiemmin löytänyt saman merkin pitkän neuleen pikkusiskolle ja hän on ollut löytöön oikein tyytyväinen. Nyt löysin itselleni neuletakin, joka tulee korvaamaan edellisen pitkän beigen neuletakkini, jonka käytin rei'ille saakka. Luovuin nyt (vihdoin) reikäisestä ja se päätyi roskikseen, tämä tulee tilalle.

Lisäksi (talvea odotellessa) löytyi suomalaisen Sauson uudet ja käyttämättömät lämpimät nahkarukkaset. Löysin myös kivan harmaan neulepipon (materiaalilappua tai merkkiä ei ole, mutta tämä on niin pehmeää villaa, että epäilen jopa kashmirsekoitteiseksi ja pidän 2 euron hintaa tästä erinomaisena löytönä). Lisäksi Peakin panta (3 euroa) tulee täydentämään urheiluvarustustani - erityisesti ajattelin, että panta olisi kätevä laskettelukypärän alla.

Arne Jacobsenin Design letters -keittiöpyyhe täydentää jo aivan liian suurta keittiöpyyhevalikoimaani, mutta 1.5 euron hinta tästä kivasta pyyhkeestä oli liian alhainen hinta ohitettavaksi.

Toivottavasti vuosi 2017 tuo mukanaan yhtä hyviä kirpparilöytöjä kuin aikaisemmatkin vuodet tähän asti.

Uudenvuoden aaton menu

Viime aikoina minulla on ollut tosi vähän aikaa toteuttaa yhtä suosikkiharrastustani, eli ruuanlaittoa. En viitsi kummoisesti itselleni kokata, ja on ollut myös harmillisesti aika vähän mahdollisuuksia järjestää illanistujaisia, joihin saisin oikein sydämeni kyllyydestä kokata. Uudenvuoden aatto toi kuitenkin mukavan poikkeuksen tähän puutteeseen, kun kutsuin päivällisvieraita. Aatosta kehkeytyikin älyttömän hauska kokonaisuus, kun söimme pitkän kaavan mukaan, joimme viinikaapissani hilloamiani huippuhyviä viinejä ja pelasimme viiniaiheista tietokilpailua. Illalla lähdin vielä katsomaan Töölönlahdelle ilotulitusta, joka oli kyllä upea.

Tein menun aika kummia pohtimatta, menin kauppaan ja ostin asioita, jotka kaupassa sattuivat inspiroimaan. Yksi asia tosin oli minulla varmana mielessä - alkupalaksi halusin valmistaa Creme Ninonin, eli ranskalaisen sampanjanhernekeiton. Pääruuaksi valikoitui turkkilaisesta keittiöstä innoituksensa saaneet mausteiset lammaskepakot, joiden joukossa oli pinjansiemeniä ja rusinoita, sitruunarisotto ja ruusukaalipaistos. Jälkiruuan valmisti ystäväni - sitruunaista juustokakkua, joten minun ei tarvinnut miettiä jälkiruokaa lainkaan.

Ranskalainen sampanjahernekeitto - helppo ja supervarma juhlapäivän alkupala

Ranskalaista sampanjahernekeittoa olen tehnyt aiemminkin ja se on osoittautunut käteväksi ja herkulliseksi reseptiksi. Se on helppo valmistaa jo vaikka etukäteen ja jättää vain keiton viimeistely - kevyesti vatkatun kuohukerman lisääminen kevyesti käännellen keittoon ja sampanjan kaataminen juuri ennen tarjoilua keittoon mukaan.

Creme Ninon, eli ranskalainen sampanjahernekeitto

Hernepyren valmistus:
600 g pakasteherneitä
1 rkl voita
1 pieni porkkana
1 pieni sipuli
5 dl vettä

Hernepyrestä keitoksi
4 dl vettä
½ dl kasvis- tai lihafondia
1 rkl soijaa
ripaus suolaa
2 dl vaahdotettua kuohukermaa
noin 3 dl kuivaa samppanjaa tai kuohuviiniä


Hienonna sipuli, kuori ja kuutioi porkkana pieniksi kuutioiksi. Sulata voi kattilassa, kuullota sipuli. Lisää herneet, porkkana ja 1 tl suolaa. Lisää vesi ja anna kiehua Anna kiehua noin 30 minuuttia.  Kaada herneiden keitinvesi pois ja soseuta herneseos.

Kiehauta vesi ja fondi ja sekoita liemi herneseokseen. Lisää suolaa maun mukaan. Anna kiehahtaa vielä tulikuumaksi, sillä kerman ja sampanjan lisääminen jäähdyttää keittoa.
Vatkaa kerma kevyesti ja nostele pari desiä kermavaahtoa lämpimään hernekeittoon lempeästi sekoittaen (keitto saa jäädä raidalliseksi, koska se näyttää siten kivalta). Kaada keitto lämpimään tarjoilukulhoon. Tuo keitto pöytään, avaa samppanjapullo ja kaada kuohuviiniä keittoon. Sekoita varovasti, sillä kuplat eivät saa kadota. Tarjoile välittömästi.

Ruusukaalista tulee älyttömän hyvää, kun sen paistaa tulikuumalla valurautapannulla (keittäminen kannattaa unohtaa, koska se tekee mielestäni ruusukaalista tympeän makuista). Tykkään kovasti itse pähkinöistä ruusukaalin joukossa - laadun voi valita itse makunsa mukaan, mantelit ja mitkä tahansa pähkinät käy (suolaamattomana). Käytin itse tässä pähkinäsekoitetta.

Maustoin paistoksen dijon-kastikkeella ja se teki herkullisen särmän paistokseen. Suosittelen kokeilemaan.

Pähkinäinen ruusukaalipaistos
Ruusukaalia kannat poistettuna ja halkaistuna
Iso kourallinen pähkinöitä
Voita ja oliiviöljyä paistamiseen

Kastike:
1 tl dijonsinappia
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl hunajaa
suolaa ja mustapippuria

Halkaise ruusukaalit. Kuumenna pannu (mielellään valurauta, mutta tavallinenkin käy) ja laita sille sulamaan nokare voita ja loraus oliiviöljyä. Paista ruusukaaleja rauhassa kunnes ovat kypsyneet (purutuntumaa saa jäädä). Lisää paistamisen loppuvaiheessa pähkinät. Sekoita kastikkeen ainekset kulhossa ja kaada ruusukaalien päälle. Pyörittele pannulla vielä hetki ja tarjoile lämpimänä.

Sitruunarisotto tehdään kuin mikä tahansa risotto ja se maustetaan raastetulla sitruunan kuorella ja sitruunamehulla. Lammaskepakot tarjoilin fetakastikkeen kera. Kepakkojen ja kastikkeen resepti alla.

Turkkilaiset lammaskepakot ja fetakastike


500 g lampaan jauhelihaa
1 kpl sipulia (hienonnettuna)
1 kpl munaa
(50 g vaaleaa leipää tai korppujauhoja, jätin tämä pois, koska vieraani ei voi syödä viljaa)
1/2 dl pinjansiemeniä
kourallinen sultanrusinoita
2 kpl valkosipulinkynttä (hienonnettuna)
1,5 tl suolaa
2 tl kanelia
1 1/2 tl paprikajauhetta (savu)
1 1/2 tl juustokuminaa
1/2 tl mustapippuria
minttua (tuoretta tai kuivattua)


Tee lihamureketaikina sekoittamalla kaikki aiheet kulhossa tasaiseksi massaksi. Muotoile murekemassasta luumun kokoisia pitkulaisia lammaspyöryköitä uunipellille. Paista 225 asteessa kunnes ovat kauniin ruskeita ja läpikypsiä.

Fetakastike
1/2 pakettia fetaa
2 dl turkkilaista jugurttia
1 rkl hunajaa
valkopippuria
ripaus suolaa

Hienonna fetaa haarukalla muruksi. Sekoita jugurttiin ja lisää mausteet. Anna seisoa hetki kylmässä ennen tarjoilua

Ilta huipentui Suomi 100 -vuotta juhlavuoden aloitusjuhlaan Töölönlahdella. Pidän kovasti ilotulituksesta, joten kävimme katsomassa sen puoliltaöin. Oli kyllä hieno ilotulitus. Mikä siinä onkin, että se voi olla niin hienoa kun taivaalla räjäytellään ruutia.

Hyvää uuttavuotta kaikille Frankly, my dearia lukeville!