Viherkasvimania ja lisää Tallinnan tuliaisia

Siinähän kävi sitten niin, että edellisessä postauksessa kertomani Tallinnan-reissun jälkeen meistä tuli ystäväni kanssa Tallinna-faneja, ja lähdimme sinne vielä uudestaan päiväreissulle (ja kyllä - syksymmälle on suunnitteilla vielä yksi reissu). Toinen reissu sujui ihan samalla kaavalla kuin ensimmäinenkin - satamasta kävellen Telliskiveen, siellä syömään (tällä kertaa ranskalaista ruokaa tarjoilevaan Frenchyyn) sekä Home Art -kauppaan sisustustavaraostoksille ja pyörähdys muutamaan vanhan kaupungin putiikkiin.

Edellisessä postauksessa esittelemäni harmaa ruukku ja amppeli saivat kaverikseen vielä toisen harmaan betoniruukun - jostain syystä betonin rouheus miellyttää tällä hetkellä silmääni ihan erityisesti.

Kuten mainitsinkin, huhuilin sitten paikallisesta Facebook-kierrätysryhmästä pistokkaita, ja jälleen kerran ryhmä osoitti erinomaisuutensa. Pyöräilin hakemaan kumipuun oksan ja piilean pistokkaita. Niitä pari viikkoa liottelin vedessä ja kumpikin teki komeat juuret.

Nyt kelpaa, ihanat ovat.

Ilahduttavat kovin tuossa viime syksyn kirpparilöydön, upean tammisenkin päällä, joka myös huushollin TV-tason virkaa hoitaa.

Intianmintusta löytyi riemua vaivaisen viikon verran. Lähdin kesälomareissuun ja ennen lähtöäni kastelin mintun läpimäräksi. Neljä päivää myöhemmin kotiintullessa odotti koppuraksi kuivanut minttu. En arvannut sitä niin juopoksi. Lyhyt oli se riemu. Kuuma kesä vaati uhrinsa.

Tallinnan päiväretken tuliaisia ja intianminttu

Teimme ex-tempore päiväretken Tallinnaan ystäväni kanssa muutama viikko sitten. En ollut käynyt siellä varmaan kymmeneen vuoteen. Ehdotin kaverille, että otetaanko aamulautta ja mennään tutustumaan Telliskiven alueeseen, josta kaikki kävijät puhuu hyvää. Kaveri innostui, buukkasin liput ja matkustimme eteläiseen naapuriimme.

Telliskivi ja Tallinna yleensäkin oli ihana. Todella paljon kivoja ravintoloita ja kauppoja. Ystäväni noudattaa gluteenitonta ruokavaliota, niin varasin meille lounasajaksi pöydän Kivi, Paber, Käärid -ravintolasta, joka on kokonaan gluteeniton ravintola. Ruoka oli todella hyvää ja kohtuu edullista. Ystävä ilahtui, kun pystyi kerrankin tilaamaan listalta mitä vain.

Tutustuimme myös alueen kauppoihin. Ilahduttavan kiva valikoima löytyi Home Art -kodintarvikekaupasta. Tyyliltään vertaisin kauppaa Granitiin, hinnat olivat edullisempia. Ostin kukka- ja kasvi-innostuksissani kotiin kaksi ihanaa uutta ruukkua - harmaan "sementtiruukun" ja savisen amppelin. Ihania mielestäni molemmat.

Sain paikallisen Facebook-ryhmän kautta noihin sopivia pistokkaita - kumipuun ja piilean pistokkaat, jotka ovat nyt keittiönpöydällä vesilasissa juurtumassa.

Kukkareissu Hakaniemen torille sai kyllä suunnitelmani tuon amppelin osalta vähän muuttumaan. Intianminttu - minulle uusi tuttavuus on täydellinen roikkuva kasvi , ihanasti mintulta tuoksuva ja pieniä kukkia tekevä kasvi. Hakaniemen torilta sai hyväkuntoisia taimia 5 euron hintaan.

Siinä se nyt roikkuu, eikö olekin kaunis? Onneksi on pistokkaille muitakin ruukkuja.

Kukkia, kukkia, kukkia!

Vaikka meidän piha nauttii jo isosta määrästä kukkia, niin laitoin niitä vielä lisää. Enemmän on enemmän - en meinaa saada tarpeekseni pihallaolosta, hyötykasvien kasvattamisesta ja kukista.

Kaikki alkoi siitä, kun Facebookin paikalliskirppariryhmään ilmaantui ilmoitus isosta saviruukusta ihanilla vesivärimäisillä sinisillä kuvioilla. Annetaan ilmaiseksi iso saviruukku, luki kuvan alla. Minä ihastuin heti ja ihmettelin kovasti, että ihan ilman ilmaiseksi ruukun sai hakea. Tätä ei pyörällä voi kuljettaa, on painava, kirjoitti myyjä ja minä valjastin hakureissuun autollisen ystäväni, joka avukseni kuljetti ruukun myyjän pihalta omaani.

Luulin, että heinäkuun alku ei ole paras mahdollinen aika ostaa kukkia. Mitä vielä, pyöräilin Hakaniemen torille ja siellä oli valtava valikoima kukkia. Myyjät olivat pakanneet ison määrän valikoimaa kukkakasseihin, joista kustakin löytyi yleensä 2-4 kukkataimea. Kasseja myytiin viiden euron hintaan, eli ei todellakaan paha! Valikoin 2 kassia, joissa mielestäni oli hyvin yhteensopivia kukkia, joissa oli tiettyä boheemiutta, jota mielestäni uusi saviruukkuni vaati.

Vaikka ruukku ei kulkenutkaan pyörän selässä, niin kukkien kanssa samaista ongelmaa ei ole - tässä kukkalähetys Pohjoisbaanalla.

En ollut oikeastaan koskaan aiemmin tehnyt noin isoa kukka-asetelmaa. Täytyy sanoa, että kokemattomuudesta huolimatta lopputuloksesta tuli aivan ihana. Markettaa, miljoonakelloa ja taikaneilikkaa. Tuosta kun vielä vähän kasvavat ja vahvistuvat, niin istutuksesta tulee super!

Zadaa - kirppari kännykässä

Oletteko jo tutustuneet Zadaa -appiin? Se on käytetyn tavaran app, käytännössä siis kirppari kännykässäsi! Aloitin käytön viime talvena ja olen kyllä aivan koukussa. Selailu on superhelppoa, kun jaksaa nähdä sen vaivan, että syöttää profiiliin omat mittansa - vaatekoon, housujen tuumakoon, pituuden, kengän numeron, rintaliivin koon ja vartalon muodon. Näin palvelu näyttää sinulle vain omankokoisia tuotteita.

Selailen Zadaata säännöllisesti, parhaat löydöt tekee niin. Ihan niin kuin kaikessa kirppisjuttujen metsästämisessä, yhdellä käynnillä harvoin löytyy mitään, säännöllisillä käynneillä löytöjä alkaa sadella. Toimia kannattaa suhteellisen nopeasti - minua on jäänyt kaivelemaan yksi Samujin ihana huivi, jota jäin miettimään ja sitten se olikin jo mennyt.

Olen kyllä ehtinytkin tehdä vaikka kuinka hyviä kauppoja:

• Tummanvihreä kevyttoppatakki on noussut samantien takkisuosikiksi. Coster Copenhagenin takki maksoi 23 euroa.
• Musta käsilaukku, Marc Jacobs, 64 euroa. Tarvitsin uuden mustan käsilaukun. Vierastan sellaisia käsilaukkuja, jotka kiljuvat jotain tiettyä merkkiä. Tämä MJ:n laukku oli tuntematon malli itselle, eikä merkki näy kuin ihan pienellä läpän laatassa. Kätevä laukku esim. kaupunkilomille, on tosi tilava, muttei silti liian iso.
• Supervärikkäät Niken lenkkarit. Mietin näitä tosi pitkään, mutta uskaltauduin kuitenkin tilaamaan, kun kuvauksen mukaan tossut olivat ihan uudet ja hintaa oli vain 17 euroa. Onneksi tilasin, nuo ovat aivan superhauskat tossut, jotka värikkyytensä vuoksi saavat joka kerta kehuja, kun laitan ne jalkaan! Mahtava vaatetuksen piristäjä ja tosi hyvät kaupunkitossut sellaisiin päiviin, kun askelia tulee reilusti. Niin kuin minulla helposti tulee.
• Marc Jacobsin nudet hiiriballeriinat olivat täysin käyttämättömät ja maksoivat 39 euroa. Näiden tulevaisuus on nyt kylläkin vielä vaakalaudalla, kun ovat hiertäneet kun olen noita nyt pari kertaa käyttänyt. Mietin vielä, että yritänkö muotoilla ne jalkaani sopivaksi (koko on sopiva, mutta joku kengän muodossa saa minulle aikaan hiertymiä) vai luovutanko ja myyn kengät eteenpäin. En haluaisi kyllä noista luopua, ovat niin hauskat.

Näiden lisäksi olen hankkinut myös piiiiitkäään haaveilemani Dr. Martensin kiiltonahkamaiharit, jotka ovat talviteloilla vintillä eivätkä siksi päässeet kuvaan. Olivat kyllä ihan suosikkikengät talvella ja keväällä, kun sopivat hyvin niin housujen kuin hameenkin kanssa. Martenisit ovat sellainen tuote, jota en olisi varmaan normaalihintaisena raaskinut ostaa. Zadaasta löytyi siistit murto-osalla alkuperäisestä hinnasta, niin sain vihdoin himoitsemani parin.

Lisäksi yksi ostos on sellainen, jota en kyllä varsinkaan varmaan kuuna päivänä olisi ostanut uutena ja täyshintaisena, Tarvitsin pienemmän lompakon, kun entinen tuntui liian isolta pienempiin laukkuihin. Zadaassa vastaan tuli Mulberryn hyväkuntoinen ja juuri sopivan kokoinen nahkalompakko hintaan 50 euroa. Tämän kuvauksessa oli, että oli käytetty ja kulumisen merkkejä on, mutta täytyy sanoa, että minä en kyllä huomannut yhtään. Ihan kuin uusi, olen ollut tosi tyytyväinen!

Jos Zadaa ei ole sinulle vielä entisestään tuttu, niin tutustu ja lataa https://zadaa.co/. Käyttämällä koodiani SH8000 saat myös 5 euroa ostosrahaa ensimmäiseen ostoosi.

"Tavallisilla" kirpputoreilla en olekaan sitten Zadaan lataamisen jälkeen juurikaan käynyt. Enkä ostanut juuri mitään uutena, kun nämä kierrätystavaralöydöt ovat niin älyttömän hyviä.

Kookoksinen raparperitorttu

Sain ison nivaskan raparperia kollegalta, sillä hän tietää, että tykkään tehdä kesäjuhliini raparperista sitruunahapon kanssa juomaa, joka toimii signature drinkkini, eli raparperi-mojiton ainesosana. Sainkin ison satsin tuota ihanan raikasta vaaleanpunaista kesäjuomaa kehittymään (jos juoman resepti kiinnostaa, niin löydät sen täältä).

Tämän vuoden raparperijuomasatsi

Raparperia oli niin paljon, että en saanut juomaan kulutettua kuin ehkä kolmasosan nivaskasta. Päätin sitten pitkästä aikaa leipoa (tiedän, että pitkästä aikaa, sillä löysin jääkaapistani helmikuussa vanhaksi menneen leivontamargariinin - kuvatodiste alla!).

Äidilläni on hyvä kookoksella mehevöitettävän raparperipiirakan ohje, mutta kun en tietenkään jaksanut alkaa kysymään äidiltä ohjetta, niin googlailin kookosta sisältäviä raparperipiirakkaohjeita. Bongasin sieltä tämän Anna-lehdessä julkaistun tortun ohjeen, jossa kookosta olikin kieltämättä useammassakin muodossa. Koska kaikki ainekset löytyivät kaapista, niin päätin kokeilla ohjetta.

Ihan mehevä ja varsin kookoksinen piirakka tästä syntyikin. Ohjeesta poiketen lisäsin raparperipalojen joukkoon myös muutaman mansikan, kun minulla sattui niitä olemaan.

Raparperi-kookostorttu

2          munaa

1.5 dl   ruokosokeria

1 dl      kookosmaitoa (tai ruokakermaa)

100 g   sulatettua voita tai margariinia

3 dl      vehnäjauhoja

1.5 dl   kookoshiutaleita

1 tl       leivinjauhetta

päälle:

5 dl      pieniä raparperinpaloja (lisäsin myös muutaman mansikan)

pinnalle:

1 dl      ruokosokeria

1.5 dl   kookoshiutaleita

1 dl      kookosmaitoa tai ruokakermaa

1          muna

Valmistusohje

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää kookosmaito (tai ruokakerma), jäähtynyt rasvasula sekä keskenään sekoitetut vehnäjauhot, kookoshiutaleet ja leivinjauhe. Sekoita varovasti nostelemalla tasaiseksi taikinaksi.

Levitä taikina piirasvuokaan. Ripottele päälle raparperinpalat.

Sekoita pinnalle tulevat aineet keskenään ja levitä seos raparperinpalojen päälle.

Paista torttua 175 asteen uuninlämmössä 40–45 minuuttia, kunnes se on keskeltäkin kypsä.

Nautitaan vaniljajätskin kanssa, of course

Seinälautasnainen

Minusta on näköjään kuoriutunut seinälautasihminen. Sen verran vakuuttava seinälautaskokoelmani alkaa nimittäin olla.

Ehkä saatatkin jo muistaa keittiön seinällä kiikkuvat mustavalkoiset lautaset? Ihanat.

Eteisen seinää taasen koristavat Arabian kaupunki-sarjan lautasista Lappeenranta ja Helsinki - itseoikeutetusti tietenkin.

Ja oi kyllä - minulla on uusia seinälautasia! Kyllä, kyllä! Äidin kätköistä löytyi pitkään himoitsemani Esteri Tomulan kukkasarjan pikkulautasia 3 kappaletta. Kukkia jo valmiiksi tulvivaan eteiseeni saapui lisää kukkia!

Karhunvatukka, Pietaryrtti ja Suopursu. Olen onnellinen seinälautasnainen. Kiitos äiti.

Pihakausi avattu!

Vau, mitkä kelit meitä tuli hellimään!

Äitienpäiväviikonloppu on toiminut minulla perinteisenä pihakylvö- ja istutusviikonloppuna - niin tänäkin vuonna. Taimikaupassa lähti vähän keulimaan, ostin ison kasan yritintaimia, avomaan kurkkua, kesäkurpitsan ja amppelitomaatin. Viime vuodelta oli todella reilu määrä siemeniä vielä tallessa, joten ne hyötykäytin tänä vuonna.

Pihan kasvulaatikoihin meni avomaan kurkut, salkopapua, kesäkurpitsa (jonka kyllä siirrän johonkin omaan ämpäriin tms. kun vie niin hirveästi tilaa ja kasvaa rönsyillen), lollo rosso -salaattia, pinaattia, tilliä ja sileälehtistä persiljaa.

Keittiöikkunan yrttitarhaan pääsi basilika, sitruunatimjami, oregano ja sitruunamelissa. Rosmariini ja salvia vielä tulossa kunhan löydän hyvät taimet.

Amppelitomaatti oli ihan heräteostos, jonka järkevyydestä en niin tiedä. Kastelua ja ravinnettahan tuo vaatii aika reilusti, mikä voi olla haaste kesällä paljon poissa kotoa olevalle. Naapurit kyllä tosin auttavat kastelussa, eli jos tulee lämmin kesä, niin ehkä tuosta tulee vielä tomaattisato. Saas nähdä!

On kyllä ollut aivan ihanaa näillä keleillä olla pihanomistaja. Meidän piha on kyllä niin kaunis ja viihtyisä. Huomaan, että usein ohikulkijatkin pysähtyvät ihailemaan pihaa ja joskus jopa ottavat siitä muutaman valokuvan!