Huippulöytö kierrätyskeskuksen ilmaisnurkkauksesta

Kävin Espoon Nihtisillan kierrätyskeskuksessa viemässä kierrätystavaraa. Nihtisillan tuulikaapissa on ilmaisnurkkaus, johon menee pikkuvikaisia tuotteita sekä sellaisia tuotteita, jotka eivät ole menneet syystä tai toisesta myymälässä kaupaksi.

Tällä kertaa kyllä kävi aikamoinen tuuri! Löysin ilmaisnurkasta nahkamytyn, jonka hieman tarkemmin tutkimalla huomasin olevan rahin päällinen. Sisältä saumasta löytyi käsinkirjoitettu tieto, että päällinen on tuotu Istanbulista vuonna 1977 - veikkaisin, että jonkun matkamuisto yli 40 vuoden takaa. Rahin saumat olivat siistit, suorastaan moitteettomat ja koko homma laadukasta käsityötä - varsin kaunis nahkatilkkutyö siis mielestäni. Sydän läpättäen nappasin päällisen sieltä mukaani.

Kotona sitten vain vähän satulasaippuaa ensin päällisen putsaamiseksi. Sen jälkeen rasvasin pinnan mehiläisvahalla. Sitten rahia täyttämään. Täytteeksi käy mitkä tahansa peitot, tyynyt, lumppu, sanomalehti - mikä vain. Minulla ei ollut oikein mitään vanhaa lumppua, kun olen juuri siivonnut kaikki kaapit, ja toisaalta rahin aukko oli varsin pieni, että olisi varsin haastavaa tunkea siitä mitään paksumpaa tyynyä tai vastaavaa. Päädyin turvautumaan taloyhtiön lehtiroskikseen ja mytistelin vanhoja Hesareita mytyiksi ja tungin niitä sisään rahiin.

No näin ihana siitä sitten tuli!

Olen haaveillut markkolaisesta nahkarahista poufista pienen ikuisuuden. Tämä tuli nyt kyllä hyväksi korvaajaksi, sopii nimittäin tuohon uuden sohvan kupeeseen aivan älyttömän hyvin.

Olen niin iloinen, että tiemme tämän vanhan kaunottaren kanssa törmäsivät, ja pystyn tarjoamaan tälle käsityölle uuden kodin.

Pitäkäähän te muutkin silmät auki siellä ilmaisnurkan puolella, jos käytte Espoon kierrätyskeskuksessa!

Riisikorit käytössä

Sain setin pitkään haluamiani riisikoreja, kun ystäväni bongasi niitä kohtuuhintaan Vepsäläisen kesäalesta.

Mainitsinkin jo aiemmin, että anopinkieli pääsee riisikoriin heti kun ne ystävältäni saan. Nyt valkoinen tylsä ruukku on sujautettu piiloon kauniiseen punottuun koriin. Tykkään.

Toiseen koreista pääsi muutaman vuoden rappukäytävässämme majaillut traakkipuuni. Mietin ensin, että traakkipuusta tulisi lattiakasvi, mutta asettelin sen kuitenkin kesäisen kirppislöytöni, eli keltaisen jakkaran päälle ja kivalta näyttää tämäkin.

Keltainen jakkara löytyi lappeenrantalaiselta kirppikseltä. Se saattaa olla Liisa Johansson-Papen Apila-jakkara. Tai sitten ei, mutta hyvin samanlaiselta näyttää. Täyspuinen jakkara oli saanut keltaisen maalipinnan päälleen, ja mikäs sen sopivampaa minun kotini näkökulmasta katsottuna.

Minulla on vielä kolmaskin riisikori, kaikkein isoin tästä saamastani kolmen setistä. Olen saanut päähäni, että haluan siihen kumkvattipuun. Bongasin nettiselailulla, että sellainen on vielä kaiken lisäksi tällä hetkellä Plantagneissa alessa. Pitäisi päästä käymään siellä sitrusostoksilla! Todennäköisesti puu ei kyllä selviäisi hengissä asunnossani talven yli, sillä täällä on vaikea sijoittaa kasveja ikkunan alle valoon. Mutta en pääse ajatuksesta eroon, että sitruksen tänne haluaisin - minkäs teet.

Syksyn perinteiset säilöntähepulit

Syksyn tulon huomaa tässä huushollissa (ainakin) siitä, kun alkaa vimmattu säilöntä. Olo on tällä hetkellä vähän jopa ylirasittunut, kun keittiööni pölähti viime sunnuntaina niin valtavan iso korillinen täynnä pieniä täydellisiä herkkutatteja sekä myös iso kestokassillinen omenoita.

Ei siinä mitään, mutta minulla on ollut tällä viikolla joka ilta jotain iltamenoa siten, että olen päässyt kotiin vasta yhdeksän maissa illalla. Säilömishommat onkin menneet ihan yötyöksi - kumpikaan ko. raaka-aineista kun ei mitään monen päivän odottelua kestä. Tatit säilyvät kylmässä ehkä pari päivää ja sitten jo selvästi nahistuvat. Omenat taas olivat puupudokkaita, eli niissä oli mustelmia, jotka leviävät silmissä. Varsinkaan kun mitään sellaista yleellisyyttä kuin paikka jääkaapissa en voinut niille tarjota, pikkuinen kaappi kun oli aivan äyriään myöten täynnä jo tattisadosta.

Olen nyt parin päivän aikana pilkkonut vimmatusti. Soseuttanut. Hillonnut. Kuivattanut.

Tatteja pilkoin kolme pellillistä kuivamaan. Kylppärin lattialämmitys tuli jälleen kerran tässä avuksi, eli laittialämmitys täysille ja pellit lattialle. Kolmessa päivässä kuivaa. Yöllä vessassa käydessä sai puikkelehtia varovasti peltien keskellä. Nyt homma on onneksi ohi.

Tämän lisäksi tein sienipiirakan. Vei ison kasan tatteja, mutta vielä oli sieniä jäljellä. Tein tattipastan. Senkin jälkeen niitä jäi iso kasa. En keksinyt muuta kuin paistaa ne sellaisenaan pannulla - teen ehkä viikonloppuna ruuaksi jauhelihapihvejä ja sienikastiketta. Saavat odottaa jääkaapissa siihen asti.

Omenoista keitin 4 litraa hilloa. Pilkoin, soseutin ja haudutin kolme tuntia uunissa - niin kuin aina teen. Kanelia, vaniljaa ja ruusuvettä mauksi. Nyt on hilloa koko talveksi - paitsi että en oikein edes syö hilloja. No, tuliaiseksi ja pannukakun seuraan, ehkä nuo tuosta talven aikana hupenevat.

Omenoita jäi hilloamisen jälkeen vielä iso kasa. Ajattelin, että teen omenakakun, johon menee mahdollisimman paljon omenaa. Venäläinen sharlotka oli mielessäni, kunnes iltamyöhällä leivontaa aloittaessani huomasin, että reseptissa sanotaan kolme kananmunaa ja minun jääkaapissani niitä on kaksi. Päätin tehdä perinteistä omenahyvettä, eli uunitettua omenaa, jossa kauraseos päällä.

Nyt minulla on 4 litraa omenahilloa, uunivuoallinen omenahyvettä, tattipiirakka, tattipastaa ja tattisosetta. Toivottavasti vähään aikaan ei tule yllätyksenä mitään uutta säilöttävää.

Syksy on säilöjälle kiireellistä aikaa.

Anopin metrin kieli

Facebook-kirppis tarjosi 96 cm korkeaa anopinkieltä. Oma viherkasvihuumani senkun kiihtyy, joten saatavahan se oli.

Meille muutti nyt tällainen

Olen etsinyt isompia viherkasveja pidemmän aikaa. Tämä nyt laskettakoon isoksi, niin korkeaksi muutamat vehkat ovat kasvaneet. Juurella on useita pienempiä, jotka toivottavasti kasvavat yhtä korkeisiin sfääreihin.

Olen vuosikausia pyytänyt kaikilta, jotka lähtevät Vietnamiin tai muualle Kaakkois-Aasiaan tuomaan minulle riisikoreja tuliaiseksi. En ole saanut. Nyt ystävä bongasi Vepsäläisen alesta koreja ja on hankkinut satsin minullekin. En ole vielä niitä saanut, mutta suunnitelma on piilottaa tuo tylsä ruukku riisikorin sisään. En malta odottaa.

Ja hei - ei ole paljon mitään, mitä ei pyöränkorissa voisi kuljettaa! Olen kuljettanut korissani mm. kennolevyllisen kananmunia (myyjää nauratti, kun pakkasin ne pyöränkoriin, että näinköhän ovat ehjiä kotiinpäästyäni - olivat!). Tämä korkea anopinkielikin kulki oikein mukavasti korissa. Toki matka oli aika lyhyt, kun ihan läheltä ostokseni hain. Nauratti kuitenkin tämä kuljetus.

Kesälomaraportti

Tämä kesä on ollut mieletön. Jos jostain voisi valittaa, niin liiasta kuumuudesta nukkua, mutta siitäkään ei kehtaa valittaa, kun meitä on hellitty niin harvinaisella säällä tänä kesänä.

Olen ollut viimeiset kolme viikkoa kesälomalla. Loma on ollut mahtava. Olen käytännössä ollut koko ajan ulkona. En muista milloin viimeksi olisin ollut näin ruskea (varmaan Portugalissa) - ihoni ruskettuminen vaatii todella pitkän altistumisen auringolle, liian lyhyellä ajalla otettu aurinko johtaa pahaan palamiseen, joten usein välttelen aurinkoa. Nyt pitkällä altistumisella iho on tottunut aurinkoon enkä ole palanut enää lainkaan, vaikka aurinkorasvan käyttökin on ollut vähän niin ja näin!

Lomani alkoi ystäväni hääjuhlalla Lappeenrannassa. Oli superhauskat suomalais-australialaiset häät Saimaan rannalla kauniissa paikassa. Olen niin onnellinen ystäväni onnesta. Se välittyi juhlassa. Oli myös hauskaa viettää aikaa lapsuuden koulukavereiden kanssa, joita oli paljon mukana häävieraina.

Olen tänä kesänä uinut luonnovesissä enemmän kuin ikinä. Mökillä tietysti, niin kuin joka kesä, mutta sen lisäksi myös Saimaassa (kaverin polttareissa saunottiin Saimaan rannalla samoin kuin hänen häänsä päättyivät savusaunaan ja yöuintiin), Pikkukoskella (iltauintiretkiä pyörällä naapurin kanssa), Kaitalammella (iltauintiretkiä naapurien kanssa) ja meressä (päiväretki Pihlajasaareen ystävän kanssa). Vesi on ollut aivan ihanaa ja virkistänyt paahteisessa helteessä.

Pikkukoskelle on juuri sopiva pyöräilymatka kotoa. Olen nauttinut iltauinneista.

En ollut koskaan ennen käynyt Kaitalammella uimassa ennen kuin naapurini otti minut sinne mukaansa iltauinnille. Aivan ihana uimapaikka, tämän kesän suosikkini. Teimme muutaman erillisen retken 3 naapurini kanssa sinne hellepäivien iltoina.

Pidin tietenkin myös perinteiset kesäjuhlat. Nyt jo viidettä kertaa järjestämäni juhlat alkavat rullata jo omaan perinteiseen tahtiinsa. On ruokaa, raparperimojitoja ja yökrokettia. Ja paljon vieraita, tänä vuonna taisi olla 25 kaveria lapsineen kylässä.

Pihajuhlien hodaripöytä - kukin sai rakentaa oman hodarinsa täytteineen.

Tämän vuoden kakut olivat vadelma-ruusukakkuja. Maustoin täytteen tuoreilla vadelmilla ja ruusuvedessä. Toinen oli tavallinen täytekakku, toinen pavlova, joka on kätevä gluteeniton herkku. Ja tajuttoman herkullista.

Ainoa varsinainen matkani tällä lomalla suuntautui Pietariin. Käyn Pietarissa säännöllisesti työn takia, mutta teen päiväreissuja. Näillä reissuilla ei ole koskaan aikaa tutustua kaupunkiin eikä mihinkään Pietarin upeista nähtävyyksistä. Siksi päätin nyt buukata liput Allegroon ja varata hotellin 2 yöksi ja käydä erittäin perus-turistimatkalla naapurimaamme suurkaupungissa. Upea reissu oli, Pietari on aivan ihana! Kuljeskelin Nevskillä ja sen ympäristössä, kävin Eremitaasissa ja tein päiväreissun kantosiipialuksella Pietarhoviin.

Ylellinen eremitaasi

Suihkulähteiden Pietarhovi

Pietarihovin upeaa puutarhaa, jossa lueskelin pari tuntia kirjaani

Teimme myös mökkireissun meidän mökille ystäväni ja hänen kahden poikansa kanssa, joista toinen on kummilapseni. Olen tosi onnellinen, että tänä kesänä ehdin näkemään kaikki 4 kummilastani ja osan heistä kanssa viettämään enemmänkin aikaa.

Kaikenkaikkiaan tämä kesä on ollut aivan kokonaisvaltaisesti ihana. Lomani on ollut todella onnistunut ja palaan hyvillä mielin maanantaina töihin. Lomani viimeisen päivän, eli sunnuntain kruunaa vielä Flow-festivaali, johon aivan yllättäen voitin kaksi lippua! Sain tietää eilen, että arpaonni on osunut minuun. Aivan mieletön voitto ja tulee niin hieno lomanpäätös - odotan pääseväni kuuntelemaan Kamasi Washingtonia, jota kaksi vuotta sitten Flowssa kuuntelin aivan mykistyneenä sekä Lykke Litä, jota en ole koskaan kuullut livenä aiemmin.

Viherkasvimania ja lisää Tallinnan tuliaisia

Siinähän kävi sitten niin, että edellisessä postauksessa kertomani Tallinnan-reissun jälkeen meistä tuli ystäväni kanssa Tallinna-faneja, ja lähdimme sinne vielä uudestaan päiväreissulle (ja kyllä - syksymmälle on suunnitteilla vielä yksi reissu). Toinen reissu sujui ihan samalla kaavalla kuin ensimmäinenkin - satamasta kävellen Telliskiveen, siellä syömään (tällä kertaa ranskalaista ruokaa tarjoilevaan Frenchyyn) sekä Home Art -kauppaan sisustustavaraostoksille ja pyörähdys muutamaan vanhan kaupungin putiikkiin.

Edellisessä postauksessa esittelemäni harmaa ruukku ja amppeli saivat kaverikseen vielä toisen harmaan betoniruukun - jostain syystä betonin rouheus miellyttää tällä hetkellä silmääni ihan erityisesti.

Kuten mainitsinkin, huhuilin sitten paikallisesta Facebook-kierrätysryhmästä pistokkaita, ja jälleen kerran ryhmä osoitti erinomaisuutensa. Pyöräilin hakemaan kumipuun oksan ja piilean pistokkaita. Niitä pari viikkoa liottelin vedessä ja kumpikin teki komeat juuret.

Nyt kelpaa, ihanat ovat.

Ilahduttavat kovin tuossa viime syksyn kirpparilöydön, upean tammisenkin päällä, joka myös huushollin TV-tason virkaa hoitaa.

Intianmintusta löytyi riemua vaivaisen viikon verran. Lähdin kesälomareissuun ja ennen lähtöäni kastelin mintun läpimäräksi. Neljä päivää myöhemmin kotiintullessa odotti koppuraksi kuivanut minttu. En arvannut sitä niin juopoksi. Lyhyt oli se riemu. Kuuma kesä vaati uhrinsa.

Tallinnan päiväretken tuliaisia ja intianminttu

Teimme ex-tempore päiväretken Tallinnaan ystäväni kanssa muutama viikko sitten. En ollut käynyt siellä varmaan kymmeneen vuoteen. Ehdotin kaverille, että otetaanko aamulautta ja mennään tutustumaan Telliskiven alueeseen, josta kaikki kävijät puhuu hyvää. Kaveri innostui, buukkasin liput ja matkustimme eteläiseen naapuriimme.

Telliskivi ja Tallinna yleensäkin oli ihana. Todella paljon kivoja ravintoloita ja kauppoja. Ystäväni noudattaa gluteenitonta ruokavaliota, niin varasin meille lounasajaksi pöydän Kivi, Paber, Käärid -ravintolasta, joka on kokonaan gluteeniton ravintola. Ruoka oli todella hyvää ja kohtuu edullista. Ystävä ilahtui, kun pystyi kerrankin tilaamaan listalta mitä vain.

Tutustuimme myös alueen kauppoihin. Ilahduttavan kiva valikoima löytyi Home Art -kodintarvikekaupasta. Tyyliltään vertaisin kauppaa Granitiin, hinnat olivat edullisempia. Ostin kukka- ja kasvi-innostuksissani kotiin kaksi ihanaa uutta ruukkua - harmaan "sementtiruukun" ja savisen amppelin. Ihania mielestäni molemmat.

Sain paikallisen Facebook-ryhmän kautta noihin sopivia pistokkaita - kumipuun ja piilean pistokkaat, jotka ovat nyt keittiönpöydällä vesilasissa juurtumassa.

Kukkareissu Hakaniemen torille sai kyllä suunnitelmani tuon amppelin osalta vähän muuttumaan. Intianminttu - minulle uusi tuttavuus on täydellinen roikkuva kasvi , ihanasti mintulta tuoksuva ja pieniä kukkia tekevä kasvi. Hakaniemen torilta sai hyväkuntoisia taimia 5 euron hintaan.

Siinä se nyt roikkuu, eikö olekin kaunis? Onneksi on pistokkaille muitakin ruukkuja.