Tällä kertaa kyllä kävi aikamoinen tuuri! Löysin ilmaisnurkasta nahkamytyn, jonka hieman tarkemmin tutkimalla huomasin olevan rahin päällinen. Sisältä saumasta löytyi käsinkirjoitettu tieto, että päällinen on tuotu Istanbulista vuonna 1977 - veikkaisin, että jonkun matkamuisto yli 40 vuoden takaa. Rahin saumat olivat siistit, suorastaan moitteettomat ja koko homma laadukasta käsityötä - varsin kaunis nahkatilkkutyö siis mielestäni. Sydän läpättäen nappasin päällisen sieltä mukaani.
Kotona sitten vain vähän satulasaippuaa ensin päällisen putsaamiseksi. Sen jälkeen rasvasin pinnan mehiläisvahalla. Sitten rahia täyttämään. Täytteeksi käy mitkä tahansa peitot, tyynyt, lumppu, sanomalehti - mikä vain. Minulla ei ollut oikein mitään vanhaa lumppua, kun olen juuri siivonnut kaikki kaapit, ja toisaalta rahin aukko oli varsin pieni, että olisi varsin haastavaa tunkea siitä mitään paksumpaa tyynyä tai vastaavaa. Päädyin turvautumaan taloyhtiön lehtiroskikseen ja mytistelin vanhoja Hesareita mytyiksi ja tungin niitä sisään rahiin.
No näin ihana siitä sitten tuli!
Olen haaveillut markkolaisesta nahkarahista poufista pienen ikuisuuden. Tämä tuli nyt kyllä hyväksi korvaajaksi, sopii nimittäin tuohon uuden sohvan kupeeseen aivan älyttömän hyvin.
Olen niin iloinen, että tiemme tämän vanhan kaunottaren kanssa törmäsivät, ja pystyn tarjoamaan tälle käsityölle uuden kodin.
Pitäkäähän te muutkin silmät auki siellä ilmaisnurkan puolella, jos käytte Espoon kierrätyskeskuksessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti