Liinavaatekaapin uusi elämä

Olen omistanut kymmenisen vuotta vanhan liinavaatekaapin. Kaappi tuli minulle alunperin asunnonvaihdon yhteydessä, kun opiskeluaikana muutin vuokralle aiemmin ystävien asuttamaan kotiin Helsingin Harjussa. Ystävä kysyi silloin, että haluaisinko kaapin, jos he jättävät sen asuntoon. Halusin ehdottomasti, koska olen aina rakastanut vanhoja tavaroita ja erityisesti täyspuisia sellaisia. Ja 50-luvun liinavaatekaapeilla on aina ollut pieni paikka sydämessaäni.

Kaappi on ollut tosi huonokuntoinen koko sen ajan kun olen sen omistanut. Lakkapinta oli erityisesti kannessa ihan karkea ja lohkeillut. Eikä kaappi nyt muualtakaan mikään erityisen hyväkuntoinen ollut - kolhuja ja muita nuhjuja riitti.

Lähtötilanne:

Lähtötilanne - kaappi oli kolhuinen ja lakkapinta oli lohkeillut. Erityisesti kannen lakkapinta oli ihan karhea.

Olen pitkään toivonut, että isäni, joka on taitava käsistään ottaisi kaapin kunnostettavaksi. Joku aika sitten isäni haki kaapin mökillemme, rapsutteli siitä vanhat lakat pois ja laittoi uudet pintaan. Minulle oli tärkeää, että kaappi säilyttää alkuperäisen ilmeensä ja en missään nimessä halunut tähän esim. maalipintaa. Halusin säilyttää alkuperäisessä kuvassa ovien pinnassa näkyvän kauniin puukuvionnin ja muutenkin säilyttää värin "puun värisenä".

Parin viikon reissun jälkeen kaappi palasi kauneuslomaltaan ja oli saanu isäni käsittelyssä uuden pinnan. Olen niin tyytyväinen - kaapista tuli kaunis. Tämä kaappi saa jatkaa elämäänsä sen seuraavat vuosikymmenet.

Kunnostuksen lopputulos:

Senkki kunnostettuna

Sisustuksellisesti täällä ei ole tapahtunut kummoisia muutoksia - viherkasvien määrä on vähän lähtenyt käsistä ja siksi tämä kaappikin on vuorattu kasveilla.

Lopputulos sisustettuna (eli kaappi vuorattuna viherkasveilla):

Kiitos isä. <3

Itse tehty kookosjugurtti

Kiinnostaako itse tehty probioottinen ja vegaaninen kookosjugurtti? Minuakin kiinnosti, kun bongasin netin syövereistä tämän älyttömän helpon reseptin. Resepti on ilmeisesti alunperin Karita Tykän blogista.

Tähän reseptiin tarvitset kaksi ainesosaa - kookosmaitoa ja maitohappobakteerikapseleita. Puhdista kuitenkin ihan ensin lasitölkki kiehuvassa vedessä, ettei tule ongelmia väärän bakteerikasvuston kanssa.

Puhtaaseen lasitölkkiin menee:

2 tölkkiä kookosmaitoa
4 maitohappobakteerikapselia (sisältö tyhjennettynä kookosmaidon sekaan)

Vedin itse sauvasekoittimella kookosmaidon sileäksi, ettei jää paakkuja.

Sitten vain harsoliina lasipurkin päälle ja jugurttiseos huoneenlämpöön seisomaan 2 vuorokaudeksi. Vuorokausikin riittää, jos et halua kovin hapanta makua, mutta minä pidän happamasta. Kun seoksen siirtää huoneenlämmöstä jääkaappiin, maitohappokäyminen pysähtyy ja jugurtin koostumuksesta tulee tömäkkää (huoneenlämmössä paksuuntuu jo parin päivänä aikana hiukan, mutta kylmässä kunnolla).

Pidät tästä jugurtista, jos pidät kookoksesta - se maistuu lopputuloksessakin paljon. Itse toivoin, että kookoksen makeus olisi hieman happamoitunut maitohappokäymisessä, mutta lopputulos oli edelleen erittäin kookoksinen.

Mielenkiintoinen kokeilu joka tapauksessa, teen uudestaan mikäli tulee vegaanireseptitarpeita vaikka brunssille. Valmistus simppeliä kuin mikä.

Vihdoin 50-lukuinen yöpöytä!

Olen parin vuoden ajan etsinyt 50-lukuista siroa yöpöytää. Pari kertaa sellaisia on tullut vastaan, mutta hinta on ollut mielestäni liian korkea, niin on jäänyt hankkimatta.

Nyt vihdoin kotikaupunginosan facebook-kirppikselle tuli myyntiin tismalleen sellainen yöpöytä, jota olen etsinyt. Hinta 20 euroa, joka oli mielestäni vähintäänkin kohtuullinen hinta tällaisesta teakisesta pöydästä. Myyjä oli vaihtanut laatikon nupin sellaiseksi, joka ei ollut ihan makuuni, mutta onneksi minulla oli tallessa keittiöni vanhat keraamiset vetimet, jollainen sopikin tämän pöydän tyyliin täydellisesti. Pyörittelin tuon valko-messinkisen nupin laatikkoon ja hieno tuli.

Mielestäni tuo on ihana. Kannatti odottaa ja etsiä kärsivällisesti - jälleen kerran.

Hävikkiruokaa

Kävin joku aika sitten ensimmäistä kertaa Helsingin Kalasatamaan avatussa kauppakeskus Redissä. Tein sinne ihan tietoisen "hävikkiruokaretken", sillä halusin käydä Kirkon ulkomaanavun pyörittämässä hävikkiruokakauppa WeFoodissa sekä samalla noutaa ResQ-palvelun kautta nappaamani ruokakassin Redin K-marketista.

Olen todella iloinen, että ruokahävikin vähentämiseen on tullut tällaisia palveluja ja että asia ylipäätään alkaa saamaan sen ansaitsemaa huomiota. Ei ole yhdentekevää mitä syömme. Eikä myöskään ole yhdentekevää päätyykö ruokaamme roskiin.

ResQ:n kautta ei saa pelkästään ravintoloista myymättä jääneitä annoksia, vaan myös valituista K-marketeista ns. ruokakasseja. Ne sisältävät samana päivänä vanhenevia tuotteita sekalaisen valikoiman. Sisällöltään kassi on aina selvästi myyntihintaa arvokkaampi. Ruokakassit ovat nousseet ihan hittituotteiksi ja ystäväpiirissänikin niitä välillä ihan varta vasten metsästetään. Itse ostan harvoin - johtuen yhden hengen ruokatalouden vähäisestä ruuankulutuksesta sekä siitä, että lähimarketeissani näitä kasseja ei ole tarjolla. ResQ-ruokakassin hakeminen on vähän kuin leikkisi kokkisotaa kotona - koskaan et tiedä mitä kassista löytyy. Kassin sisältöä kannattaa pakastaa ja käyttää luovasti - kuivahkoa leipää voi esim. kätevästi surauttaa blenderillä korppujauhoksi jne.

Minun mukaani lähti WeFoodista suurtalouskeittiöille tarkoitettuja ruokabokseja, joissa toisessa oli 1.5 kg suikaloitua punasipulia ja toisessa 1 kg tuoretomaattisalsaa. Suurimman osan näistä pakastin sopivina annoskokoina pakkaseen käytettäväksi kätevästi kaikkeen ruuanlaittoon - valmiiksi pilkottu sipuli on aina kiva juttu ja tomaattihakkelusta on kätevä heittää patoihin ja kastikkeisiin.

Näiden pussien sisältöjä on käteve kaataa suoraan pakastimesta pataan

Osa hankinnoista pääsi käyttöön heti. Tein punasipulisuikaleesta sipulipiirakan, johon haudutin punasipuleja pehmeäksi pitkään aniksen siemenien, balsamiviinietikan ja sokeriripauksen kanssa. Kaadoin sipulimassan pakasteesta löytyneen valmiin piirakkapohjan päälle ja murustelin päälle vielä fetajuustoa.

Tomaattisalsaa käytin lohen kanssa - levitin sitä lohifileepalan päälle ja laitoin uuniin hautumaan. Tuli tosi hyvää ja katosi töissä lounaseväänä parissa päivässä. Kuvaamatta jäi tosin.

Käytän nykyään vain poikkeustilanteissa lihaa tai kanaa. ResQ-kassista löytyi kuitenkin broilerin jauhelihaa, niin tein niistä aasialaisittain maustettuja broileripyöryköitä uuniin. Chiliä, tuoretta korianteria ja limeä mausteeksi ja ei kun uuniin.

Oletteko te kokeilleet näitä hävikkiruokapalveluja? Mikä on suosikkinne?

Moikkaus!

Tulin vain huikkaamaan aika pitkäksi venyneen blogitauon keskeltä, että hengissä ollaan. Sitten viime postauksen on tapahtunut vaikka mitä - olen irtisanoutunut vanhasta työstä ja aloittanut uudessa työpaikassa. Joulukuussa olin pari viikkoa "in between jobs", jolloin matkustin Sri Lankalle nauttimaan vitivalkoisen hiekan rannoista ja pauhaavasta valtamerestä ja lukenut siellä 10 päivän aikana 3.5 kirjaa.

Nyt olen koko alkuvuoden opetellut uutta työtä. Noin muutoin elämä on mallillaan ja rullailee mukavasti eteenpäin. Ystäväni antoi autonsa minulle käyttöön, kun ei itse sitä juuri nyt tarvitse, niin olen päässyt kiertämään kirppiksiä ja tehnyt myös elämäni ensimmäisen tori.fi -ostoksenkin. Upeita löytöjä on taas löytynyt - en malta odottaa, että saan vähän valokuvaamisintoa taas, kun valon määrä alkaa lisääntyä ja pääsen esittelemään niitä täällä teillekin. Paitsi että uusi työ on vienyt fokuksen muualle kuin bloggausharrastukseen, niin kieltämättä tuo jatkuva pimeys ei innosta valokuvaamiseen.

Mutta terveisiä vaan täältä mukavalta kotisohvalta - villahousut jalassa, kynnet punaisena. Palailen blogin ääreen piakkoin, kun elämä vähän rauhoittuu.

Hyvä ja en niin hyvä

Pohdin paljon elämässäni ilmastoasioita. Kehitän vähäpäästöisiä ratkaisuja työkseni, joten jo sitä kautta elämäni pyörii tosi paljon aiheen ympärillä.

Olen nuoresta pitäen ollut myös tarkka omasta kulutuksesta ja jättämästäni jäljestä ympäristöön. Olen joissakin asioissa ilmastoasiat huomioon ottava, mutta vielä olisi paljon tehtävää.

Näissä olen hyvä:

Ostan lähes kaikien kierrätettynä. Vaatteet, kengät ja laukut - vähennän koko ajan uutena tehtyjä hankintoja. Vähennän hankintoja noin yleensäkin - johtuu kylläkin siitä, että minulla on jokseenkin kaikkea mitä tarvitsen ja vuosia olen tehnyt hankintoja vain laadukkaisiin vaateisiin ja asusteisiin, jotka näyttävät kestävän vuosia käytössäni moitteettomassa kunnossa. Olen jo yläasteikäisestä lähtien ollut innokas kirpparillakävijä. Nykyään käytän aktiivisesti mm. Zadaata, josta olen ostanut kenkiä, takkeja ja laukkuja. Minun pitäisi mennä alusvaateostoksille, ja harmittaa, kun niiden takia pitää mennä ostamaan kaupasta uutta. Ostin vähän aikaa myös kaupasta uudet mustat pillihousut, kun aiemmat ratkesivat haaroista liiasta pyöräilystä. Harmitti silloinkin uutena ostaminen.

Liikkuminen. Liikun lähtökohtaisesti kaikkialle pyörällä (minulla on sähköpyörä) tai julkisilla. En ole koskaan omistanut autoa ja käytännössä en ole edes koskaan innostunut ajatuksesta omistaa auto. Olen sitä mieltä, että kaupunkitilastamme aivan liian iso tila varataan autoille - niiden ajamiselle ja säilyttämiselle. Kannatan "auto tarvittaessa" -ajatusta, eli jos kaikki muut liikkumisvälineet on käyty läpi ja autoa tarvitsee, niin silloin useiten oman auton sijaan käy taksi, vuokra-auto tai yhteiskäyttöauto. Siksi oman auton hankintaa tulisi harkita viimeiseen asti ja ostaa vain jos kaikki muut vaihtoehdot on käyty läpi. Käytän itse vuokra-autoa mökkimatkoihin kesällä ja joskus yhteiskäyttöautoja, mutta lähtökohtaisesti liikun mahdollisimman ympäristöystävällisesti.

Käytän maitoa kahvissa, mutta päätin joku aika sitten korvata kahvimaidon kasvisversiolla. Maidonkulutus meni käytännössä nollaan. Työpaikkaruokalassa juon kyllä välillä piimää.

Kierrätän ahkerasti. Kaiken, mitä autottomana pystyn. Muovia en, ja se harmittaa minua - lähin muovinkeräyspiste on nimittäin niin kaukana kotoani ja täysin eri suunnassa kuin missä kuljen. Muistan kun opiskeluaikana erottelin biojätteet ja huuhtelin maitotölkit ja opiskelukaverit pitivät minua ympäristöhihhulina. Maailma on kehittynyt noista ajoista onneksi, nykyään kummatkin taitavat kuulua lähes kaikkien normaalirutiineihin. Äitini on aina ollut ahkera kierrättäjä, tapa on peritty sieltä.

Lämmitys. En lämmitä kotiani kovin lämpimäksi, vaan pukeudun mielummin kerroksiin. Minulla onkin kotivaatteina huopatossut ja alpakkahousut ja merinoneule. Nukun myös usein talvisin koko-cashmiressa - yleellistä ja lämmintä (vanhat nyppyiset cashmire-housut ja Lidl:n cashmire-neule) ja minulla on superpaksu untuvatäkki. Eteisessäni on villasukkalaatikko, josta vieraat saavat sukat jalkaansa. Toisaalta asun kylläkin vanhassa puutalossa, jonka energiatehokkuudella ei voi kehuskella. Kompensoin välttämällä liikaa lämmitystä.

Käytän erittäin säästeliäästi lämmintä vettä. En ole koskaan elämässäni lutrannut suihkussa, vaan käyn aina tehokkaasti suihkussa enkä lorottele kuumaa vettä. Toisaalta viime keväänä influenssaa sairastaessani tein poikkeuksen, kun koko kroppa oli superkipeä ja lääkäri sanoi, että makaaminen kuumassa suihkussa yleensä auttaa. Tein sitä pari kertaa ja koin huonoa omaatuntoa lutrauksestani.

Lisäksi teen miljoona pientä juttua arjessani, joista minulle tulee parempi mieli. Vaihdoin astianpesutabletit jauheeseen, koska minulla on puolikas astianpesukone ja tabletit on mitoitettu kokonaiselle koneelle. Jauhetta on helpompi annostella vähemmän koneeseen. Olen taloyhtiön hallituksessa tehnyt paljon talon lämmitykseen ja energiankäyttöön liityviä säätöjä ja ohjeistuksia. Kerään marjoja ja sieniä ja kasvatan kesäisin salaatteja ja kasviksia pienessä pihapuutarhassani. Ostan 100 % tuulisähköä ja luomua. Käytän luonnonkosmetiikkaa. Minulla on minimaalinen ruokahävikki, olen siitä tarkka. Juon matkustaessa hanavettä lähes kaikkialla. Sijoitan ilmasto- ja vastuullisuusnäkökulmalla.

Näissä pitäisi parantaa:

Olen sekasyöjä, eli syön lihaa. Toisaalta erittäin paljon vähemmän kuin joskus ennen. Olen keskittynyt lihansyönnin vähentämiseen jo pari vuotta ja onnistunutkin siinä aika hyvin. Vielä on kyllä matkaa jäljellä, syön edelleen lihaa suunnilleen pari kertaa viikossa.

Lennän. Suurimman osan kyllä lennoista tulee työstäni (tiedän - ristiriitaista ympäristöalalla), joka vähenee nyt kun vaihdan kuukauden päästä työpaikkaa. Lennän kyllä omiakin matkoja - varasin juuri joulukuulle lennot Sri Lankalle. Hävettää, mutta tämä on asia, josta minun on tosi vaikea luopua.

Mökki. Perheelläni on mökki, jonka minä ja siskoni virallisesti omistamme. Mökki on kesämökki ja sitä lämmitetään puilla ja ilmalämpöpumpulla, mutta silti. Sinne pääsee vain autolla.

Lisäksi teen miljoona pientä juttua, jotka eivät ole ilmastolle hyväksi. Juon viinejä, jotka roudataan Suomeen toiselta puolelta maailmaa. Ostan asioita, joita en ihan oikeasti tarvitse. Käyn suihkussa joka päivä ja pesen todennäköisesti liian usein pyykkiä. Käyn Alpeilla laskettelemassa.

Miten teillä - kiinnitättekö näihin asioihin paljon huomioita arjessanne?

Kuvituskuvaksi sopii kierrätysmestariäitini kierrätysmateriaaleista kudotut ihanat räsymatot kesämökin pyykkinarulla.

Syksy saa ja kukat vaihtuu

Syksy etenee harppauksin. Rakastan syksyä, se tuntuu nyt varsinkin ihanan virkistävältä _kaikkien aikojen kesän_ jälkeen. Aurikoiset ja kirpeät päivät on parhaita! Vielä kun ruska alkaisi Helsingissäkin - sitä jo odottelen. Onko teidän muiden mielestä puut pysyneet tavallista hanakammin vihreinä? Ovatko niillä menneet pasmat sekaisin superlämpimän kesän jälkeen?

Yöpakkaset kertovat omaa viestiään - syksy on. On aika sanoa hyvästit kesän istutuksille. Keittiön ikkunan yrttitarha on satonsa antanut (paljon antoikin, hirveä määrä tuoreyrttien käyttöä läpi kesän ja iso satsi kuivatettu talven varalta) aika on ohi. Perinteinen syyskukka-asetelma tuli tilalle.

Kellokanervaa (niin ihanan väristä ja näköistä) ja yksi tavallinen calluna. Siitä on hyvä syysistutus tehty. Ihanat värit. Callunassa ja kanervissa kaunis kukinta kestää pikkupakkasetkin, joten näitä voi ihailla pitkälle loppuvuoteen. Yleensä alkuvuonna alkaa sitten jo vähän värit kaikkoamaan ja kukat karisemaan, mutta kyllä näillä tässä huushollissa yleensä maaliskuun tietämille mennään.