Liinavaatekaapin uusi elämä

Olen omistanut kymmenisen vuotta vanhan liinavaatekaapin. Kaappi tuli minulle alunperin asunnonvaihdon yhteydessä, kun opiskeluaikana muutin vuokralle aiemmin ystävien asuttamaan kotiin Helsingin Harjussa. Ystävä kysyi silloin, että haluaisinko kaapin, jos he jättävät sen asuntoon. Halusin ehdottomasti, koska olen aina rakastanut vanhoja tavaroita ja erityisesti täyspuisia sellaisia. Ja 50-luvun liinavaatekaapeilla on aina ollut pieni paikka sydämessaäni.

Kaappi on ollut tosi huonokuntoinen koko sen ajan kun olen sen omistanut. Lakkapinta oli erityisesti kannessa ihan karkea ja lohkeillut. Eikä kaappi nyt muualtakaan mikään erityisen hyväkuntoinen ollut - kolhuja ja muita nuhjuja riitti.

Lähtötilanne:

Lähtötilanne - kaappi oli kolhuinen ja lakkapinta oli lohkeillut. Erityisesti kannen lakkapinta oli ihan karhea.

Olen pitkään toivonut, että isäni, joka on taitava käsistään ottaisi kaapin kunnostettavaksi. Joku aika sitten isäni haki kaapin mökillemme, rapsutteli siitä vanhat lakat pois ja laittoi uudet pintaan. Minulle oli tärkeää, että kaappi säilyttää alkuperäisen ilmeensä ja en missään nimessä halunut tähän esim. maalipintaa. Halusin säilyttää alkuperäisessä kuvassa ovien pinnassa näkyvän kauniin puukuvionnin ja muutenkin säilyttää värin "puun värisenä".

Parin viikon reissun jälkeen kaappi palasi kauneuslomaltaan ja oli saanu isäni käsittelyssä uuden pinnan. Olen niin tyytyväinen - kaapista tuli kaunis. Tämä kaappi saa jatkaa elämäänsä sen seuraavat vuosikymmenet.

Kunnostuksen lopputulos:

Senkki kunnostettuna

Sisustuksellisesti täällä ei ole tapahtunut kummoisia muutoksia - viherkasvien määrä on vähän lähtenyt käsistä ja siksi tämä kaappikin on vuorattu kasveilla.

Lopputulos sisustettuna (eli kaappi vuorattuna viherkasveilla):

Kiitos isä. <3