Voitte kuvitella, että tästä johtuen ei ole oikein pystynyt bloggaamaan. Varsinkin kun blogin pääteemat tuntuu olevan reseptit, kotijutut ja kirpparilöydöt. Jos elää viikon mehulla ja mehujäillä, ja pötköttelee pedissä huonovointisena, niin ne mikään blogin teemoista ei ole ihan päällimmäisenä mielessä.
Kuitenkin - asiaan. Ruusuvesi ja sen käyttö leivonnassa on kiehtonut minua jo pidemmän aikaa. Sitä sisältäviä reseptejä aina tasaisin väliajoin osuu silmiin, mutten ole koskaan sitä kokeillut. Nyt ostin pullon kotiin Punnitse ja säästä -kaupasta, ja olenkin etsiskellyt sopivaa reseptiä veden kokeiluun. Kaikki silmiin tulleet reseptit ovat vain olleet varsin yliampuvia - kakkuja ja kuppikakkuja lähinnä, ettei mikään ole oikein tuntunut sopivalta arkikokkailuun.
Sitten silmiin osui Suvi Viitasen Suvi sur le vif -blogissa julkaisema vadelmaisen clafoutiksen ohje. Ruusuvedellä maustettuna. Eihän sen niin monimutkaista ja juhlavaa tarvinnutkaan olla!
Resepti on siis suoraan Sur le vifistä, eli täältä, mutta kopion sen tähän myös itselleni talteen tulevaa varten. Teen varmasti nimittäin toistekin.
Clafoutis vadelmilla ja ruusuvedellä
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
3 kananmunaa
3 rkl sulatettua voita
2 dl maitoa
2 dl tai maun mukaan pakastevadelmia + pari tippaa ruusuvettä
Voita vuoan voiteluun ja halutessa tomusokeria valmiin pannukakun päälle
Laita uuni lämpeämään. Voitele valurautapannu. Sekoita keskenään jauhot ja sokeri. Lisää mukaan kananmunat ja sulatettu voi, vatkaa vispilällä sekaisin. Lisää maito ja vispilöi kevyeksi ja kuohkeaksi. Mausta taikina lopuksi parilla tipalla ruusuvettä.
Kaada 1/3 taikinasta voideltuun vuokaan ja ripottele jäiset vadelmat tasaisesti taikinan päälle. Kaada loppu taikina päälle ja lykkää uuniin. Paista 30-35 minuuttia tai kunnes clafoutis on kauniin ruskea ja keskiosa kiinteä. Voit myös tarkistaa kypsyyden tökkäämällä hammastikun keskellä; jos se on kuiva, pannukakku on valmis.
Noudatin ohjetta muutoin, mutta vadelmia laitoin ohjetta reilummin - kun on se pakastimentyhjennysprojektikin päällä. Ruusuvettä käytin varovasti, ehkä korkillisen verran, mutta olisi voinut käyttää jopa vähän enemmänkin. Varovainen täytyy toki olla, ettei lopputulos maistu saippualta, kuten alkuperäisessä reseptissäkin varoiteltiin.
Paistoin omani myös valurautapannussa, siinä taannoin kirpparilta 3 eurolla löytyneestä supersuosikissa (ollut joka pennin arvoinen ja enemmänkin). Unohdin ottaa kauniimman annoskuvan lautasella, joten joudutte tyytymään tuohon alla olevaan läjäykseen (kuten huomaatte, valokuvaus ei kuulu vahvuuksiini...). Onneksi voitte katsoa Suvin blogista mahtavia valokuvia (yksi blogin parasta antia, suosittelen).
Tämä resepti oli erinomainen - hyvänmakuinen, nopea tehdä, saa käyttää pakkaseen hamstrattuja marjoja, herkku muttei kovin epäterveellinen. Ja miksi en ole ennen tajunnut tehdä pannukakkua valurautapannussa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti