Huonekaluvalssi

Pitkään kytenyt ajatus laittaa olohuoneen järjestys uusiksi on nyt muuttunut toiminnaksi ja huonekalut valssattu uuteen järjestykseen. Kotonani oli vallinnut sama järjestys jo lähes 5 vuotta pieniä muutoksia lukuunottamatta, eli ehkä aika oli viimein kypsä muutokselle.

Kaikki lähti siitä havainnoista, että en juuri koskaan istu työpöytäni ääressä. Olin varannut pöydälle kodin parhaan paikan - olohuoneen ikkunan edessä. Työpöytä nautti täydellisestä valosta ja siitä avautui ihana maisema pihalle ja kauniisiin naapuritaloihin. Kuvittelin olevani ihminen, joka kotona etätöitä tehdessään pitää huolta ergonomiastaan ja istuu siististi pöydän ääressä, mutta totuus on ollut monta vuotta jo ihan muuta. Teen käytännössä etäpäivät sohvalta käsin tai keittiön pöydän äärestä. Ergonomia vähän mitä sattuu, mutta silti.

Ei siis ollut mitään järkeä varata kodin parasta spottia paikalle, jota en koskaan käytä. Siispä kesän yli asiaa hauduteltuani Muuramen työpöytäni sai lähtötuomion.

Tämä muutos avasikin pelin sitten ihan uudelle konseptille olohuoneen osalta, kun pöydän viemä tila avautui muiden huonekalujen käyttöön. Olin vähän hukassa, että mikä olisi paras ratkaisu, joten kutsuin avuksi ystäväni, joka on tilasuunnittelija ja kokenut huonekaluvalssaaja. Hän ehdotti heti, että ikkunan edessä oleva paras paikka varataan sohvan kulmalle, jotta siihen muodostuu kodin paras istuskeluspotti. Samalla sohva jakaa ison huoneen näppärästi eri toimintojen kesken. Televisio tulee pimeimpään kulmaan, niin kuin parasta onkin. Vähän aikaa asiaa makusteltuani suostuin ehdotukseen. Ja tästä tulikin aivan älyttömän hyvä - toiminnallinen ja tilava. Ja nätti!

Muutoksen myötä keittiössä majaillut ihana vanha nojatuoli mahtui hyvin osaksi olohuonetta ja muodostaa nyt mukavan istuskeluryhmän sohvan kanssa.

50-lukuinen vanha senkki löysi paikkansa seinustalta, jossa aiemmin oli tammisenkki ja televisio. Tapiovaaran Domus-tuoli ja kesällä hankkimani korkea anopinkieli pääsivät kaveriksi. Ja päälle viherkasvivalikoima ja pari valikoitua muuta esinettä (ja korurasiani, jolle ei oikein ole muuta paikkaa, joten menkööt nyt tuossa). Senkki kaipaisi kovasti kunnostusta - ehkä vielä joku päivä...

Kaikkein iloisimmaksi tulin havainnosta, että vihdoin pianoni mahtuu jalkansa kanssa olohuoneeseen. Aiemmin jalka on ollut vintillä ja olen säilyttänyt pianoa pystyssä nojaten nurkassa ja nostanut sen sieltä aina soittaessani sille työpyödälle ja virittänyt sähköt kiinni. Vaivalloista ja pianon korkeus oli aina ihan väärä. Nyt piano on aina valmis soittoon ilman isompia virittelyjä - ihanaa!