Päässä tuntuivat kaksi tavallista lyhytunisempaa yötä - syynä tiistai-iltainen Zodiakin tanssiteos the Earth Song ja sen jälkeinen puolilleöille venähtänyt terassillaistuminen kaverin kanssa. Eilen keskiviikkona taas syötiin pitkän kaavan mukaan Mange Sudissa ja juhlistettiin serkun 35 vuoden takaista syntymistä. Neljä ruokalajia ja neljä niihin sovitettua viiniä.
Illalla kotiin pyöräillessä olo oli hutera. Uni tuli vasta yhden maissa yöllä. Aamulla kropassa tuntui päällimmäisenä illalla nautitut viinilasilliset.
Lähdin ajamaan 14 kilometrin työmatkaani pyörällä uhmakkaasti ilman aamiaista. Polttoaine loppui 10 kilometrin kohdalla, niissä edellisen postauksen maisemissa. Pää halusi käskeä jalkoja polkemaan, mutta ne eivät vain totelleet. Hyydyin. Oli nälkä ja jano. Vauhti hidastui tahtomattani.
Kartanokosken läpi ajaessani näin maailman kahtena. Vastaan kävi noin 12-vuotias tyttö, koululainen. Näin selkeästi ja kirkkaasti hänet tuplana.
Oikeasti katsoin kahta identtistä kaksosta. Täysin. Vaatteita myöten. Molemmilla oli melko huomiotaherättävät printtipaidat ja samanlaiset housut. Laukut olalla.
Aivot eivät meinanneet vastaanottaa silmien antamaa informaatiota. Ei - nälkä ei saanut minua hallusinoimaan, vaan noita ihmisiä on oikeasti kaksi. Hymyilytti.
Töihin saavuin 15 minuuttia tavallista myöhemmin. Niin paljon normaalia hitaammin pyörä kulki. Työpöydän ääressä puuro maistui paremmalta kuin pitkään aikaan.
 |
| Kuka kaipaa unta, kun voi mielummin katsoa tanssia Kaapelitehtaalla? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti