Kombuchaa (itse tehtyä) uudesta lasista

Vaikka vähän aikaa sitten vähän kommentoinkin asuinalueeni Facebook-kirppiksen hiljenemistä, niin täytyy kyllä todeta, että tasaisin väliajoin sieltä silti tulee tehtyä löytöjä.

Kuten nämä Tapio Wirkkalan suunnittelemat Pallas -olutlasit, jotka sain hakea vähän aikaa sitten ILMAISEKSI ryhmän kautta. Näitä oli 4 kappaletta ja ihan virheettömiä (ja niin kauniita). Laseja hakiessani kysyin niitä tarjonneelta rouvalta, että onko ihan varma, että hän luopuu näin kauniista laseista ja vielä ilmaiseksi. Olivat kuulemma ylimääräiset ja hänen vanhalta työpaikalta kotiinsa kulkeutuneita, niin ilolla antoi ne uuteen kotiin.

Minulle kelpasivat hyvin.

Lasissa on muuten kombuchaa, eli fermentoitua teejuomaa, jota olen alkuvuodesta saakka tehnyt kotona itse. Sain pitkän etsinnän jälkeen kombucha-sienen (scobyn - googlaa, jos haluat tietää kombuchan valmistuksesta lisää) ja siitä tämä harrastus sitten lähtikin.

Kombucha ei ole mikään uusi hipstereiden keksintö, vaan sillä on pitkät perinteet sekä Venäjällä että Kiinassa. Kombucha on probioottinen juoma ja sen sisältämät maitohappobakteerit vahvistavat suoliston omaa bakteerikantaa. Se on myös raikas juoma, jossa on vähemmän sokeria kuin virvoitusjuomissa ja mehuissa.

Omani maustan sitruunalla ja inkiväärillä ja tällöin lopputulos maistuu aika lailla vähäsokeriselta simalta.

Olen tehnyt kombuchaa nyt (liukuhihnalta, ettei sieni kuole) jos melkein puoli vuotta. Täytyy sanoa, että maku alkaa jo vähän kyllästyttämään, vaikka juoma ei pahaa missään nimessä olekaan. Suunnittelen, että laitan kombucha-sieneni nukkumaan joksikin aikaa jääkaappiin, niin saan tuotantolinjani hetkeksi lepäämään.

Hauskaa tämä kombuchanteko on koko ajan ollut ja juomaakin olen nauttinut niin paljon, että uskon suolistobakteeristoni olevan jo aika hyvässä kunnossa.

Lampaantaljat pihakirppislöytönä

Asuinalueellani järjestetään harva se viikonloppu pihakirppiksiä. Käyn niillä vaihtelevasti - riippuen omista aikatauluista ja fiiliksistä.

Nyt naapuritalon pihalle sattui sopivaan hetkeen pikkuinen pihakirppis. Kävin ja myyjällä oli kyllä kieltämättä todella kaunista tavaraa edullisesti myynnissä. Ostin pari uutuuskirjaa eurolla kesälukemiseksi ja yhden hauskan leikkuulaudan.

Lisäksi ostin nämä hauskat ja aivan superpehmoiset lampaantaljat.

Nämä lähtevät kesämökille pehmustamaan ja lämmittämään lasikuistin penkkejä. Meillä on tapana syödä ja istua muutenkin mökkin edessä olevalla lasikuistilla, jossa ison ruokapöydän äärellä on puiset pitkät penkit. Olen jo pitkään ajatellut, että penkille olisi kiva saada lampaankarvat pehmikkeeksi, mutta ajatellut metsästää jostain käytetyt ja edulliset - hyvälaatuinen lampaantalja kun on varsin arvokas ostos. Nämä löytyivät nyt kyllä kieltämättä tosi edullisesti. Toinen on pienen lampaan kokonainen talja ja toinen tuollainen tuolinpäällisen kokoinen karva.

Näistä varsinkin syksyisenä päivänä on varmasti iloinen, kun pepun alle saa lämpimän ja pehmoisen taljan.

Laventeli

Yrttiaiheella jatketaan!

Ostin keväällä Stockan Herkun yrttilaarista edullisen laventelintaimen. Laventeli on mielestäni aivan ihana kasvi, mutta älyttömän vaikea saada viihtymään, kun se tuntuu kaipaavan niin reilusti vettä. Ja valoa ja vaikka saisi kumpaakin tasaisesti, niin silti jostain syystä se saattaa kuolla käsiin.

Ostaessani taimi oli aika pieni ja vaatimaton ja ilmeisesti ruuanlaittoon sopivaa lajiketta - päätellen, että ostopaikka oli ruokakauppa.

Tämä laventeli on nyt kuitenkin totisesti päässyt yllättämään. Se viihtyy keittiön pöydällä paremmin kuin hyvin ja kasvaa ja kukoistaa. Ja on niin kaunis. Yleensä pöydän äärellä istuessani hömpsyttelen kasvin lehtiä ja nautin huumaavasta tuoksusta.

Joskus kasveja löytyy varsin yllättävistä paikoista. Tämä versio ei näytä merkkejä kukkimisesta, vaan kasvattaa vain tuollaisia kauniita pitkiä lehtivarsia. Luulen, että tämä on lajiketta, joka ei kuki lainkaan, mutta aika näyttää. Ehkä tämä syksymmällä yllättääkin ja alkaakin kukkia!

Kukkiva oregano

Perustan joka kevät keittiön ikkunalle yrttitarhan.

Tänä vuonna oregano (tuossa ison ruukun vasemmassa reunassa) on kasvanut hurjaa vauhtia ja olen kuivannut siitä jo kaksi satsia talven varalle. Ihan todella satoisa kasvi ollut tuo tänä vuonna!

Nyt oregano ryhtyi tekemään kukkia, mikä ei välttämättä ole toivottu ominaisuus ruuanlaittoon tarkoitetuista yrteistä puhuttaessa (kukkiva varsi muuttuu puisevaksi ja vie energia lehtien kasvulta, joita ruuanlaitossa halutaan käyttää). Korjasin kukat pois, jotta lehdet pääsevät rauhassa jatkamaan kasvuaan ja totesin, että peratuista kukistahan tulee ihan hauska kukkakimppu yöpöydälle.

Tyrkkäsin tämän huumaavan tuoksuisen kimpun yhteen kauneimmista maljakoistani - suunnittelijaystävieni suunnittelmaan lasimaljakkoon.

Ihana on tuoksu nyt makuuhuoneessa - minä kyllä kovasti tykkään yrttien tuoksusta.  Oregano onkin antiseptinen eteerinen öljy, joka tunnetaan yhtenä tehokkaimpia ja monipuolisimpia luonnon aineista bakteereita, viruksia, sieniä ja muita pieneliöitä vastaan.

Rottinkinen kukkapöytä - ensimmäinen Tori-löytöni

Edellisessä postauksessa vilahti olohuoneessani nykyään nököttävä rottinkinen kukkapöytä. Kukkapöytä on ensimmäinen ikinä tekemäni Tori.fi -ostos! Se on ollut kodissani jo alkuvuodesta saakka - minulla oli nimittäin silloin vähän aikaa ystäväni auto lainassa. Katselen aina välillä Torissa ihaillen kaikkea mitä siellä on myynnissä, mutta autottomana sieltä ostaminen on tosi vaikeaa - ostokset kun pohjautuvat siihen, että ne haetaan myyjän kodista.

Tämä kukkapöytä osui silmääni ihan vahingossa ja 20 euron hintalappu oli mielestäni vähintäänkin sopiva - varsinkin kun nyt jylläävä rottinkibuumi on nostanut kaiken rottingin hintaa reilusti ja toisaalta tällaiset kukkapöydät ovat olleet haluttua tavaraa jo pitkään. Olin pohtinut kukkapöydän tuomista kotiini jo jonkin aikaa, sillä viherkasvibuumini on aika lailla jatkunut jo monta vuotta, mutta kodissani ei ole ikkunalautoja. Kasveja onkin ollut vaikea pitää hengissä erityisesti talvisin, koska niille ei ole ollut paikkaa ikkunan ääressä - vaikka asuntoni nyt kaikin puolin kovin valoisa onkin.

Pöytä lymyili Tuusulassa ja koska minulla oli juuri ystäväni auto käytössä, niin ajelin yksi talvi-ilta hakemaan pöytää.

Aivan ihanahan tuo on ja kivasti mahdollistaa viherkasvien valokylvyn ikkunan ääressä. Kasvit ovatkin olleet ihan erityisen hyvinvoivia kun nyt saavat nauttia kesän valosta tuossa paikalla. Aika paljohan noita viherkasveja alkaa olla, mutta ne tuottavat iloa ja hyvää sisäilmaa, niin en yhdestäkään ole valmis luopumaan.

Uusi villamatto 2nd handina

Asuinalueeni kirppisryhmästä voi edelleenkin bongailla hyviä löytöjä, vaikka sen kaupankäynti onkin huippuvuosista hiljentynyt merkittävästi.

Vähän aikaa sitten bongasin myynnissä Annon Pandora -villamaton, jonka myyjä sanoi olevan uudenveroinen. 60 euron hinnalla tartuin tarjoukseen ja viestitin myyjälle ostavani maton. Olin jo pitkään miettinyt vanhan "blogimaton", eli olohuoneessa jo kuutisen vuotta viihtyneen Ikean Stocholm-raitamaton tilalle uutta mattoa. Raitamatto on nimittäin kuumeisesti kaivannut jo pesua ja muutenkin kaipasin uutta ilmettä olkkariin.

Hirveän dramaattista eroa tästä ei saatu aikaiseksi - onhan Pandorakin eräänlainen blogimatto ja väritykseltäänkin mustavalkoinen, niinkuin edeltäjänsäkin. Silti olkkari uudistui minun silmääni aika kivasti.

Täytyy todeta, että Annon matto tuntuu jalan alla paljon laadukkaamalta kuin edeltäjänsä. Matto on sopivasti pehmoinen ja lämpimän tuntuinen. Tuotetietojen mukaan Pandora on käsin kudottu. Ovh. hinnan huidellessa 250 eurossa pidän 60 euron mattoani hyvänä löytönä.

Liinavaatekaapin uusi elämä

Olen omistanut kymmenisen vuotta vanhan liinavaatekaapin. Kaappi tuli minulle alunperin asunnonvaihdon yhteydessä, kun opiskeluaikana muutin vuokralle aiemmin ystävien asuttamaan kotiin Helsingin Harjussa. Ystävä kysyi silloin, että haluaisinko kaapin, jos he jättävät sen asuntoon. Halusin ehdottomasti, koska olen aina rakastanut vanhoja tavaroita ja erityisesti täyspuisia sellaisia. Ja 50-luvun liinavaatekaapeilla on aina ollut pieni paikka sydämessaäni.

Kaappi on ollut tosi huonokuntoinen koko sen ajan kun olen sen omistanut. Lakkapinta oli erityisesti kannessa ihan karkea ja lohkeillut. Eikä kaappi nyt muualtakaan mikään erityisen hyväkuntoinen ollut - kolhuja ja muita nuhjuja riitti.

Lähtötilanne:

Lähtötilanne - kaappi oli kolhuinen ja lakkapinta oli lohkeillut. Erityisesti kannen lakkapinta oli ihan karhea.

Olen pitkään toivonut, että isäni, joka on taitava käsistään ottaisi kaapin kunnostettavaksi. Joku aika sitten isäni haki kaapin mökillemme, rapsutteli siitä vanhat lakat pois ja laittoi uudet pintaan. Minulle oli tärkeää, että kaappi säilyttää alkuperäisen ilmeensä ja en missään nimessä halunut tähän esim. maalipintaa. Halusin säilyttää alkuperäisessä kuvassa ovien pinnassa näkyvän kauniin puukuvionnin ja muutenkin säilyttää värin "puun värisenä".

Parin viikon reissun jälkeen kaappi palasi kauneuslomaltaan ja oli saanu isäni käsittelyssä uuden pinnan. Olen niin tyytyväinen - kaapista tuli kaunis. Tämä kaappi saa jatkaa elämäänsä sen seuraavat vuosikymmenet.

Kunnostuksen lopputulos:

Senkki kunnostettuna

Sisustuksellisesti täällä ei ole tapahtunut kummoisia muutoksia - viherkasvien määrä on vähän lähtenyt käsistä ja siksi tämä kaappikin on vuorattu kasveilla.

Lopputulos sisustettuna (eli kaappi vuorattuna viherkasveilla):

Kiitos isä. <3