Keramiikkapatsas kierrätyskeskuksesta

Minulla on ollut pitkään pakkomielle, että haluan kotiini jonkun kauniin patsaan tai veistoksen. Olen selannut Toria monen monta kertaa kyseisillä hakusanoilla ja melkein jo päätynyt ostamaan yhden antiikkiliikkeen myymää Pentti Sarpanevan pronssipatsaan(muistatte ehkä ainoan "virallisen" keräilyharrastukseni - ko. taiteilijan suunnittelemat korut, joiden myötä patsas tuntui sopivalta jatkumolta tähän). Jätin kuitenkin patsaan hankkimatta, sillä se oli hieman pieni makuuni ja hintakin mietitytti.

Eilen kierrätyskeskusta kierrellessäni silmiini osui kuitenkin jotain varsin viehättävää. Äitiä ja lasta esittävä keramiikkapatsas paljastui pienellä googlailulla ruotsalaiseksi vintage-keramiikaksi. Suunnittelija on Edit Risberg ja teoksen nimi on kuvaavasti "Mor och barn".

En osaa nyt mitenkään selittää miten koriste-esineitä karsastava mieleni on ihastunut tuollaiseen esineeseen. Mielestäni se on kuitenkin varsin kivan näköinen tuossa isäni kunnostaman senkin päällä. Senkin päältä löytyy muitakin kirppislöytöjäni - Kimmo Pälikön taulu, korkkipohjaiset lasirasiat ja jonkun käsin veistämä puurasia. Ikeasta viime viikolla ostamani aloe verakin on kirppikseltä ostetussa Arabian ruukussa.

Tänään on taas superharmaa päivä - täytyy jossain vaiheessa iltapäivää motivoida itsensä ulkoilemaan tuonne sateeseen. Olispa talvi.

Pakastininventaario

Joulun välipäivinä rauhallisuuteen turhautunut mieleni päätti innostaa minut myös pakastininventaarion pariin. Kaivelin omaa pakastintani ja kävin läpi sisällön järjestykseen. Mietin samalla, että mitä ihmisillä yleensä on pakastimessa.

Itse olen innokas pakastaja ja pakastimestani löytyy aina joku hätävara yllättävien vieraiden tai pikaisen ruuan suhteen. Tämä on tosin aika lailla ristiriidassa sen kanssa, että minulla ei oikeastaan koskaan käy yllättäviä vieraita (vieraita kyllä käy, mutta suunniteltuna - ja kieltämättä vähemmän kuin ehkä haluaisin). Ja useammin pikainen ruokakin tarkoittaa ravintolassa pistäytymistä tai Wolt-tilausta pakastimen kaivelun sijaan.

Pakastimeni ykkössisältö on aina marjat. Mansikat ovat ykkössuosikkini ja niitä pakastan yleensä 5-7 kiloa kesällä mansikka-aikaan. Mansikoiden lisäksi löytyy aina mustikoita, vadelmia ja puolukoita, joita kerään (usein vanhempieni avustuksella) kesämökin metsistä. Marjat täyttävät noin 2/3 pakastimestani ja syksyllä tilaa on varsin vähän millekään muulle. Sienet nykyään yksinomaan kuivaan pakastamisen sijaan, sillä niin ne ovat mielestäni helpompia käyttää ja myös parempia (pakastaminen aiheuttaa sieniin mielestäni kumisen rakenteen, jota kuivaamalla ei tarvitse sietää).

Toinen pakastimestani oikeastaan aina löytyvä tuote on herneet. Pakasteherneet ovat mielestäni pakasteiden aatelia ja syön niitä iltapalaksi sellaisenaan (yleensä oliiviöljytilkan, balsamicon, sormisuolan ja raejuuston kanssa - älkää kysykö miksi, yhdistelmä on vain mielestäni hyvää) tai lisään niitä ruokiini varsin monipuolisesti. Tai teen hernepyrettä, joka on herkullinen lisuke.

Lisäksi pakastimesta löytyy hieman leipää lähes aina - nyt oli omatekemiä sämpylöitä pari, mutta harvemmin niitä nykyään leivon (nämäkin tein, kun halusin tyhjentää ryynikaapista pussinpohjia pois). Ruusukaalia löytyy myös iso pussillinen, ne ovat myös lisukesuosikkini (joko käristettynä tosi kuumalla valurautapannulla pähkinöiden kanssa tai sitten kermassa pitkään haudutettuna). Nyt on myös pussillinen salkopapuja omasta kasvulaatikosta - ensi vuonna en taida niitä kasvattaa, kun niiden syöminen kyllästyttää muutaman vuoden suuren sadon jälkeen. Jääpaloja yritän muistaa aina myös pakastimeeni laittaa, niitä ei muuten ikinä ole silloin harvoin kun niitä haluaisi juomaansa tai smoothieensa tiputtaa.

Tällä hetkellä harvinaisempina vieraina pakkasesta löytyy myös pussi nokkosia, joita pihaltamme kesällä keräsin ja ryöppäsin. Pitäisi tehdä nokkoslettuja varmaan. Sitten on kanalientä, jota keitin, kun en halunnut haaskata kananluita.

Ja kyllä - alalaatikosta löytyy pullo vodkaa. Parasta sellaista, eli Russki Standardin platinaa. Aikaisemman työn Venäjän matkustamisen tuliaisia. Harvemmin tulee juotua, mutta sitten ei ainakaan, jos pullo ei ole pakastettu. Juodaan seuraavan kerran snapsina, kun opiskelukaverini tulevat helmikuussa illalliselle luokseni.

Mitä teidän pakastimista löytyy? Mitä siellä on aina? Mitä harvinaisempia juttua sinne piilotatte?

Hyvää vuotta 2020 - terveisiä Afrikasta ja kotona kukkii kukat

Oikein hyvää vuotta 2020 tänne blogin puolelle!

Vietin marraskuun lopun ja joulukuun alun Keniassa. Oli upea reissu, ensimmäinen Afrikan käynti omalta osaltani. Olimme Nairobissa, Mombasan lähellä Tiwi-beachilla rantalomalla ja kolmen päivän safarilla Tsavossa ja Amboselissä. Jos ikinä menet Afrikkaan, niin älä skippaa safaria - Afrikan eläinten näkeminen niiden normaalissa elinympäristössä on suorastaan taianomaista. Ja luonto on muutenkin hurmaavaa.

Teeviljelmällä tee kerätään käsin, sillä kasvista poistetaan vain tietyn kokoiset lehdet

Safarin kirahvivartio

Norsujen tienylitys. Yhdellä ei ollut kiire mihinkään ja hän kävi hetkeksi köllöttelemään tienposkeen.

Joulun pyhät menivätkin minulta sitten ihan ihmetellessä. Olin käyttänyt kaiken suunnitteluenergian Afrikan matkaan ja paluun jälkeisellä viikolla minulta vielä leikattiin yksi hankalassa paikassa ollut viisaudenhammas pois vaatien noin viikon toipumisajan, niin en ollut tehnyt oikeastaan mitään suunnitelmia pyhiksi. Olin varsinaisen joulun vanhempieni luona Lappeenrannassa ja oli ihanan rentouttavaa. Sen jälkeen teinkin välipäivät töitä ja tylsistyin viikonloput kotona, kun olin jo ollut kotona lepäilemässä pari päivää leikkauksen takia ja sitten vielä joulun pyhät meni ihan rentoillessa. Kirjojen lukemisellekin on näköjään raja.

Koska joutenololle on selvästi aivolohkossani tilaa vain rajallinen määrä, olen hiukka hyppinyt seinille ja odottanut jo innolla arjen käynnistymistä. Olen ollut töissä kaikki välipäivät, mutta sielläkin on ollut tylsää ja rauhallista, kun ei ole ollut kokouksia ja uusia avauksia lainkaan  - ei sellaista normaalia arjen hektisyyttä ja aivoärsykettä. Onneksi loppianen on pian ja uusi vuosi ja normaali arki alkaa!

Olen purkanut ylimääräistä energiaa keittiön kaappien siivoamiseen. Kävin keititön kirppislöytöjä läpi ja laitoin melko ison määrän myyntiin paikalliseen Facebookin kirppirsryhmään. Ryhmä on ollut viime aikoina mielestäni aika hiljainen ja aiemmin niin vilkkaassa ryhmässä tavara liikkuu vähän ennakoimattomasti, välillä suorastaan huonosti. Nyt laitoin hyvää tavaraa (mm. Teeman lautasia ja Riihimäen laseja) myyntiin edullisesti ja ilahduin miten hyvin tavarat löysivät uuden kodin. Lähes kaikki myyntiin laittamistani tavaroista on jo myyty ja noudettu. Ihanaa.

Koska joulun valmistelut jäivät kodissani osaltani mainituista syistä melko vähäisiksi (enkä nyt muutenkaan ole kodin joulukoristelija-ihmisiä), niin hain joulun jälkeen suosikkikoristeeni, eli joulukukat kotiin. Plantagenista sai heti joulun jälkeen ritarikukkia eurolla - olivat hieman aneemisia pieniä nuppuja, mutta ostin niitä silti kaksi. Ne ovat nyt pikkuhiljaa kasvaneet ja aukoneet kukkiaan ja voi mikä yllätys niistä paljastuikin. Minun täytyy tunnustaa, että olen aina luullut, että ritarikukkia on tasan kahta väriä - kirkkaan punaista ja valkoista. Nämä kappaleet olivatkin kahta erilaista vaaleanpunaista - toinen on liukuvärjätyn oloinen pinkki ja toinen valkoisempi pinkeillä raidoilla. Ihanat. Kukkivat nyt olohuoneessa.

Ja sitten - uskomatonta kyllä, kotona myös ludisia on aloittanut kukkimaan. Minulla on ollut tämä kasvi jo monta vuotta sen kauniiden lehtien johdosta. Ja on se kukkinut silloin muistaakseni 3 vuotta sitten, kun ostin kasvin lähikukkakaupasta. Mutta kaksi joulua on mennyt ihan ilman kukintaa, vaikka ludisian pitäisi olla idioottivarma loppuvuoden kukkija. Olen hyvä pitämään viherkasveja hengissä ja vehreinä, mutta jostain syystä asunnossani kukat kukkii varsin nuukasti. Siksi aina ilahdun, kun kukkimista tapahtuu. Ludisian kukat ovat hentoiset valkoiset ja aika vaatimattomat kauniiden lehtien rinnalla, mutta kauniita ovat silti.

Kukkivin terveisin siis hyvää uuttavuotta kaikille ruudun sinne puolelle!

Pähkäilyä aiheuttava sohvapöytä

Minulla ei ole koskaan ollut sohvapöytää. Siis oikeasti koskaan - ei edellisessä eikä nykyisessä asunnossa eikä varsinkaan opiskelijabokseissa.

Sohvapöydän funktio on kuitenkin aina kiinnostanut - kun elää ilman sohvapöytää ei ole olohuoneessa mitään paikkaa mihin kahvikuppinsa laskee (kyllä, juon joka aamu aamukahvit sohvalla katsoen Ylen Aamu-tv:tä). Teen myös usein etätyöpäiviä sohvalta käsin ja kaipaan läppärille sylin lisäksi tasoa, johon sen laskea.

Olohuone ennen

 Olen pähkäillyt ja pohtinut millainen sohvapöydän pitäisi olla. Vaatimuksena on ollut kauneus (totta kai), riittävä sirous, että olohuone ei mene ihan tukkoon ja toisaalta myös riittävä koko, että toiminnallisuus on järkevää (pienet kiikkerät "kahvipöydät" tai "sivupöydät" ovat toiminnallisuudeltaan aika huonoja enkä ole sellaista halunnut edes harkita). Olen vuosikaudet metsästänyt 50-luvun siroa teak-sohvapöytää - niin kuin ilmeisesti kaikki muutkin, koska niin vähän niitä on ollut liikkeellä ja silloin kun on, hinta on ollut varsin korkea. En ole halunnut investoida arvokkaaseen pöytään, koska en ole koskaan ollut varma tukkiiko sohvapöytä koko olohuoneen ja onkin sen takia sitten ihan virheostos.

Aikamoinen pähkäily siis ollut sohvapöydän osalta tätä huushollia sisustaessa.

Kävin pari viikkoa sitten naapuritalon pihakirppiksellä - sillä samaisella, josta ostin myös ne lampaantaljat (lampaantaljat vein muuten viime viikonloppuna mökille ja hyvin sopivat siihen mihin ne siellä suunnittelinkin laittavani, eli lasikuistin penkkien pehmusteiksi ja lämmikkeiksi). Pihakirppiksellä oli ihanasti kulunut antiikkinen sohvapöytä, jonka myyjä kertoi olevan peräisin anoppinsa kotitalosta Kauhajoelta tai Kalajoelta, en kuolemaksenikaan muista kummalta.

Ihastuin pöytään heti, koska mielestäni se tyyliltään on ihan samaa kuin pari vuotta sitten kotiini törkyhalvalla löytämäni tammisenkki. Myyjä pyysi pöydästä vaivaiset 20 euroa, minkä kuuleminen kyllä ilahdutti. Nyt oli tähdet kohdillaan - saisin pienellä vaivalla (kantamalla pöytää parikymmentä metriä naapuripihalta kotiini) ja pienellä rahalla kauniin pöydän kokeiltavaksi kotiin. Kysyin myös myyjältä, että jos tämä ei sovi, loukkaantuuko hän jos myyn pöydän samantien eteenpäin (olin varma, että pöydän saa myytyä myös eteenpäin, kun on kaunis ja edullinen). Ei loukkaantunut. :)

Kannoin siis pöydän kotiin ja asetin olkkariin sohvan eteen sovitukseen.

Sitten iski ihan hirveä tenkapå - pöytä on kaunis ja sopii olkkarin tyyliin, mutta tekee kieltämättä huoneesta hieman ahtaan. Toisaalta pöytä on todella käytännöllinen ja ratkaisee monia arjen tilanteista käytännöllisesti (sen aamuisen kahvinjuontihetken nyt ennenkaikkea).

Nyt olen ihan loputtomiin pähkäillyt jääkö pöytä tuohon vai pitäisikö sen tilantunteen säilyttämisen vuoksi lähteä. Tein jopa kyselyn ystävilleni Instassa, että pitäisikö pöydän lähteä vai jäädä, niin vastaukset jakautuivat ihan tasas 50-50 %. Näin omassa päässänikin - keksin yhtä painavia syitä pitää pöytä kuin luopua siitä.

Toistaiseksi pöytä on nyt kuitenkin saanut jäädä. Olen niin ihastunut sen käytännöllisyyteen. Nytkin naputtelen tätä postausta sohvalta käsin läppäri sohvapöydällä. Ihan täydellistä.

Mitä mieltä te olette - onko sohvapöytä kiva vai hutiostos?

Nigella Lawsonin sitruuna-polentakakku

Olen laittanut Nigella Lawsonin sitruuna-polentakakun reseptin syrjään aika päivää sitten ajatellen, että tätä pitää kokeilla. Olen odottanut paitsi hieman vähemmän hektistä elämää, jossa riittää aikaa ja kapasiteettia leipomiselle, mutta myös hetkeä, jolloin kakulle löytyy muitakin syöjiä kuin minä - itselle kun ei ole mitään järkeä leipoa, kun leivonnaiset joko pilaantuvat jääkaappiin tai päätyvät pakastimeen odottamaan vieraita.

Kaikki blogini lukijat varmaan tässä vaiheessa jo tietävät, että rakastan sitruunaa kaikessa muodossaan ja yleensä sitruunan makuiset leivonnaiset ovat suosikkejani. Tämä kyseinen kakku kiinnosti paitsi sitruunaisuutensa, mutta myös gluteenittomuutensa johdosta. Ystäväpiiriini kuuluu keliakiaa sairastavia, niin on hyvä olla takataskussa muutama gluteeniton luottoresepti.

Olimme perheen kesken viikonloppuna mökillä ja päätin leipoa kakun sinne viemiseksi. Kakku sai rauhassa kostua jääkaapissa pari päivää ja tämä teki kakulle vain hyvää - paiston jälkeen kakkuun pistellään reikiä ja siihen imeytetään siirapiksi kiehautettua sitruunamehua.

Kakku oli kieltämättä aivan todella hyvää ja resepti pääsee ehdottomasti toistekin käyttöön. Kaikki tykkäsivät - jopa keittiömestarisisko sanoi, että tässä on jotain erityisen hyvää. Kakku oli helppo tehdä - käytännössä kaikki vain vatkattiin sekaisin, kakku paistettiin ja lopuksi imeytettiin sitruunasiirappi ja sitten kakun vain annettiin muhia vähintään seuraavaan päivään.

Gluteenittomuus johtuu siitä, että tavallisia jauhoja kakkuun ei tule, vaan polentaa ja mantelijauhoa. Kumpaakin saa tavallisista ruokakaupoista. Polenta on maissista karkeaksi jauhettu ryyni, joka on hieman makeaa ja puuroutuvaa. Risentalla löytyy pussi tätä kullankeltaista ryyniä.

Teimme kakun seuraksi rahkasta kastikkeen. Makuasia haluaako tällaista tehdä, koska periaatteessa kakku on niin herkullinen, että menee ihan sellaisena. Kuitenkin rahka tai vaikka mascarponevaahto kruunaa kakun, kun sitä asettelee hieman kakkupalan kupeeseen.

Unohdin kokonaan ottaa koko kakusta kuvan ja muistin kuvanoton vasta, kun olin jo leikannut (elegantisti paperilautaselle, koska mökkiolosuhteet) kakun annospaloiksi. Joudutte siis valitettavasti tyytymään tähän yhteen kuvaan, jonka kakusta otin ennen kuin se hävisi perheenjäsenten lautasilta espresson kaverina vatsoihin.

Reseptissä on toistaiseksi alkuperäisen reseptin mukaiset grammamäärät. Minun oli tarkoitus leipoessani katsoa kuinka paljon ko. grammamäärät ovat määrämittoina, mutta unohdin. Yritän muistaa seuraavan kerran leipoessani, niin saatte sitten määrät desilitroina. Toistaiseksi resepti vaatii keittiövaa'an, joka nyt tosin on oikein järkevä keittiövempele leipureille.

Nigella Lawsonin sitruuna-polentakakku

200 g margariinia tai voita
200 g sokeria
130 g mantelijauhoa
170 g polentaa
1,5 tl leivinjauhetta
3 kananmunaa
sitruunan kuori raastettuna
Siirappiin:
1,2 dl sitruunamehua
125 g tomusokeria

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Vuoraa vuoka (23 cm halkaisijaltaan) leivinpaperilla ja voitele reunat.

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita mantelijauho, polenta ja leivinjauhe toisessa astiassa. Vatkaa osa kuivista aineista voi-sokerivaahtoon, vatkaa sekaan kananmuna ja taas lisää kuivia aineita. Toista kunnes kaikki kananmunat ja kuivat aineet on käytetty. Vatkaa sekaan sitruunankuori.

Kaada taikina kakkuvuokaan ja paista n. 40 min.

Anna jäähtyä ottamatta pois kakkuvuoasta. Valmista siirappi keittämällä sitruunamehua ja sokeria pienessä kasarissa. Kun sokeria on liuennut siirappi on valmista.

Pistele kakkuun reikiä (raaka spagetti on tähän ihan paras apuväline, mutta myös esim. cocktail-tikku toimii hyvin) ja valuta siirappi päälle. Anna jäähtyä loppuun.

Kakku on parasta seuraavana päivänä ja suorastaan paranee vanhetessaan.

Kukkajakkaran muodonmuutos (ite tein)

Liinavaatekaapin uudistus sai katsomaan muitakin kodin kunnostusta vaativia esineitä uusin silmin. Joskus viime kesänä (vai olikohan löydöstä jo kaksi vuotta?) Kierrätyskeskuksesta löytynyt kukkajakkara on kärsivällisesti odottanut uutta maalipintaa. Jo jakkaraa ostaessani päätin, että sen aika karmaiseva kellertävään taittava lakkapinta lähtee mahdollisimman pian ja tuunaan jakkaran enemmän mieleisekseni. Jotenkin taas elämä ja Suomen talvi ja kaikki muut tekosyyt tulivat vastaan ja projekti oli jäänyt roikkumaan.

Tässä kuvassa oikealla näkyy kukkajakkara ennen tuunausta - vaikka puusta materiaalina kovasti tykkäänkin, niin tuollainen keltaiseksi värinsä taittava lakkapinta on ihan inhokkini.

Erään etätyöpäivän päätteeksi päätin roudata jakkaran pihalle ja hioa ensin karhealla hiomapaperilla vanhan lakkapinnan karheaksi. Maalit olin hankkinut pitkän pähkäilyn jälkeen - päädyin spraymaaliin helppouden vuoksi - ympäristöystävällisyys tässä toki kärsi ja se hiukan spraypurkin kanssa pihalla heiluessa kieltämättä mietitytti. Olin pohtinut värivaihtoehtoja jo suunnilleen sen koko ajan kun olen katsellut jakkaraa nurkissani. Mietin valkoisen, mustan, keltaisen ja mintunvihreän värin välillä. Keltaisen ja mintun hylkäsin vaihtoehdoista aika nopesti - tuo on kuitenkin sellainen huonekalu, etten halunnut tehdä siitä räikeää huutomerkkiä kotiini. Valkoisen ja mustan välillä pähkäilin pidempään, mutta yllä olevaa kuvaa ystäväni kanssa maalikaupassa tuijottaessa mattamusta alkoi vaikuttaa oikealta valinnalta tuon liinavaatekaapin toisella puolella nököttävän mustan Domus-tuolin värin vuoksi.

Siispä - mattamusta valikoitu väriksi. Laitoin spraymaalin alle suositellun pohjamaalin ja sitten suihkin mustan värin pintaan.

Kyllä tässä niin kävi, että olen varsin tyytyväinen lopputulokseen. Musta tuntuu oikealta valinnalta, vaikka olisi varmaan kaikki muutkin värit olleet kivoja. Ja erityisen tyytyväinen olen siihen, että tämä luokattoman pitkään odottanut projekti on nyt tehty.

Mitä mieltä te olette muutoksesta - oliko musta oikea valinta?

Hauskat ilmakasvit

Löysin kirppikseltä kivannäköiset lasikuvut korkkipohjalla. Innostuin hankkimaan kupuihin trendikkäät ilmakasvit. Ilmakasvit eivät kaipaa lainkaan multaa ja ne ottavat tarvitsemansa kosteuden ilmasta lehtien avulla.

Asettelin kaksi ilmakasvia lasikupuihin ja varsin hauskannäköisethän niistä tuli.

Kasvit ovat tosi helppohoitoisia. Suihkuttelen niitä noin viikon välein suihkepullolla ja annan kuivahtaa ennen kuvun sulkemista. Välillä käytän niitä kylvyssä, mutta pelkällä suihkuttelullakin pärjäisivät.

Kummallisen kiehtovia nuo ilmakasvit.

Kombuchaa (itse tehtyä) uudesta lasista

Vaikka vähän aikaa sitten vähän kommentoinkin asuinalueeni Facebook-kirppiksen hiljenemistä, niin täytyy kyllä todeta, että tasaisin väliajoin sieltä silti tulee tehtyä löytöjä.

Kuten nämä Tapio Wirkkalan suunnittelemat Pallas -olutlasit, jotka sain hakea vähän aikaa sitten ILMAISEKSI ryhmän kautta. Näitä oli 4 kappaletta ja ihan virheettömiä (ja niin kauniita). Laseja hakiessani kysyin niitä tarjonneelta rouvalta, että onko ihan varma, että hän luopuu näin kauniista laseista ja vielä ilmaiseksi. Olivat kuulemma ylimääräiset ja hänen vanhalta työpaikalta kotiinsa kulkeutuneita, niin ilolla antoi ne uuteen kotiin.

Minulle kelpasivat hyvin.

Lasissa on muuten kombuchaa, eli fermentoitua teejuomaa, jota olen alkuvuodesta saakka tehnyt kotona itse. Sain pitkän etsinnän jälkeen kombucha-sienen (scobyn - googlaa, jos haluat tietää kombuchan valmistuksesta lisää) ja siitä tämä harrastus sitten lähtikin.

Kombucha ei ole mikään uusi hipstereiden keksintö, vaan sillä on pitkät perinteet sekä Venäjällä että Kiinassa. Kombucha on probioottinen juoma ja sen sisältämät maitohappobakteerit vahvistavat suoliston omaa bakteerikantaa. Se on myös raikas juoma, jossa on vähemmän sokeria kuin virvoitusjuomissa ja mehuissa.

Omani maustan sitruunalla ja inkiväärillä ja tällöin lopputulos maistuu aika lailla vähäsokeriselta simalta.

Olen tehnyt kombuchaa nyt (liukuhihnalta, ettei sieni kuole) jos melkein puoli vuotta. Täytyy sanoa, että maku alkaa jo vähän kyllästyttämään, vaikka juoma ei pahaa missään nimessä olekaan. Suunnittelen, että laitan kombucha-sieneni nukkumaan joksikin aikaa jääkaappiin, niin saan tuotantolinjani hetkeksi lepäämään.

Hauskaa tämä kombuchanteko on koko ajan ollut ja juomaakin olen nauttinut niin paljon, että uskon suolistobakteeristoni olevan jo aika hyvässä kunnossa.

Lampaantaljat pihakirppislöytönä

Asuinalueellani järjestetään harva se viikonloppu pihakirppiksiä. Käyn niillä vaihtelevasti - riippuen omista aikatauluista ja fiiliksistä.

Nyt naapuritalon pihalle sattui sopivaan hetkeen pikkuinen pihakirppis. Kävin ja myyjällä oli kyllä kieltämättä todella kaunista tavaraa edullisesti myynnissä. Ostin pari uutuuskirjaa eurolla kesälukemiseksi ja yhden hauskan leikkuulaudan.

Lisäksi ostin nämä hauskat ja aivan superpehmoiset lampaantaljat.

Nämä lähtevät kesämökille pehmustamaan ja lämmittämään lasikuistin penkkejä. Meillä on tapana syödä ja istua muutenkin mökkin edessä olevalla lasikuistilla, jossa ison ruokapöydän äärellä on puiset pitkät penkit. Olen jo pitkään ajatellut, että penkille olisi kiva saada lampaankarvat pehmikkeeksi, mutta ajatellut metsästää jostain käytetyt ja edulliset - hyvälaatuinen lampaantalja kun on varsin arvokas ostos. Nämä löytyivät nyt kyllä kieltämättä tosi edullisesti. Toinen on pienen lampaan kokonainen talja ja toinen tuollainen tuolinpäällisen kokoinen karva.

Näistä varsinkin syksyisenä päivänä on varmasti iloinen, kun pepun alle saa lämpimän ja pehmoisen taljan.

Laventeli

Yrttiaiheella jatketaan!

Ostin keväällä Stockan Herkun yrttilaarista edullisen laventelintaimen. Laventeli on mielestäni aivan ihana kasvi, mutta älyttömän vaikea saada viihtymään, kun se tuntuu kaipaavan niin reilusti vettä. Ja valoa ja vaikka saisi kumpaakin tasaisesti, niin silti jostain syystä se saattaa kuolla käsiin.

Ostaessani taimi oli aika pieni ja vaatimaton ja ilmeisesti ruuanlaittoon sopivaa lajiketta - päätellen, että ostopaikka oli ruokakauppa.

Tämä laventeli on nyt kuitenkin totisesti päässyt yllättämään. Se viihtyy keittiön pöydällä paremmin kuin hyvin ja kasvaa ja kukoistaa. Ja on niin kaunis. Yleensä pöydän äärellä istuessani hömpsyttelen kasvin lehtiä ja nautin huumaavasta tuoksusta.

Joskus kasveja löytyy varsin yllättävistä paikoista. Tämä versio ei näytä merkkejä kukkimisesta, vaan kasvattaa vain tuollaisia kauniita pitkiä lehtivarsia. Luulen, että tämä on lajiketta, joka ei kuki lainkaan, mutta aika näyttää. Ehkä tämä syksymmällä yllättääkin ja alkaakin kukkia!

Kukkiva oregano

Perustan joka kevät keittiön ikkunalle yrttitarhan.

Tänä vuonna oregano (tuossa ison ruukun vasemmassa reunassa) on kasvanut hurjaa vauhtia ja olen kuivannut siitä jo kaksi satsia talven varalle. Ihan todella satoisa kasvi ollut tuo tänä vuonna!

Nyt oregano ryhtyi tekemään kukkia, mikä ei välttämättä ole toivottu ominaisuus ruuanlaittoon tarkoitetuista yrteistä puhuttaessa (kukkiva varsi muuttuu puisevaksi ja vie energia lehtien kasvulta, joita ruuanlaitossa halutaan käyttää). Korjasin kukat pois, jotta lehdet pääsevät rauhassa jatkamaan kasvuaan ja totesin, että peratuista kukistahan tulee ihan hauska kukkakimppu yöpöydälle.

Tyrkkäsin tämän huumaavan tuoksuisen kimpun yhteen kauneimmista maljakoistani - suunnittelijaystävieni suunnittelmaan lasimaljakkoon.

Ihana on tuoksu nyt makuuhuoneessa - minä kyllä kovasti tykkään yrttien tuoksusta.  Oregano onkin antiseptinen eteerinen öljy, joka tunnetaan yhtenä tehokkaimpia ja monipuolisimpia luonnon aineista bakteereita, viruksia, sieniä ja muita pieneliöitä vastaan.

Rottinkinen kukkapöytä - ensimmäinen Tori-löytöni

Edellisessä postauksessa vilahti olohuoneessani nykyään nököttävä rottinkinen kukkapöytä. Kukkapöytä on ensimmäinen ikinä tekemäni Tori.fi -ostos! Se on ollut kodissani jo alkuvuodesta saakka - minulla oli nimittäin silloin vähän aikaa ystäväni auto lainassa. Katselen aina välillä Torissa ihaillen kaikkea mitä siellä on myynnissä, mutta autottomana sieltä ostaminen on tosi vaikeaa - ostokset kun pohjautuvat siihen, että ne haetaan myyjän kodista.

Tämä kukkapöytä osui silmääni ihan vahingossa ja 20 euron hintalappu oli mielestäni vähintäänkin sopiva - varsinkin kun nyt jylläävä rottinkibuumi on nostanut kaiken rottingin hintaa reilusti ja toisaalta tällaiset kukkapöydät ovat olleet haluttua tavaraa jo pitkään. Olin pohtinut kukkapöydän tuomista kotiini jo jonkin aikaa, sillä viherkasvibuumini on aika lailla jatkunut jo monta vuotta, mutta kodissani ei ole ikkunalautoja. Kasveja onkin ollut vaikea pitää hengissä erityisesti talvisin, koska niille ei ole ollut paikkaa ikkunan ääressä - vaikka asuntoni nyt kaikin puolin kovin valoisa onkin.

Pöytä lymyili Tuusulassa ja koska minulla oli juuri ystäväni auto käytössä, niin ajelin yksi talvi-ilta hakemaan pöytää.

Aivan ihanahan tuo on ja kivasti mahdollistaa viherkasvien valokylvyn ikkunan ääressä. Kasvit ovatkin olleet ihan erityisen hyvinvoivia kun nyt saavat nauttia kesän valosta tuossa paikalla. Aika paljohan noita viherkasveja alkaa olla, mutta ne tuottavat iloa ja hyvää sisäilmaa, niin en yhdestäkään ole valmis luopumaan.

Uusi villamatto 2nd handina

Asuinalueeni kirppisryhmästä voi edelleenkin bongailla hyviä löytöjä, vaikka sen kaupankäynti onkin huippuvuosista hiljentynyt merkittävästi.

Vähän aikaa sitten bongasin myynnissä Annon Pandora -villamaton, jonka myyjä sanoi olevan uudenveroinen. 60 euron hinnalla tartuin tarjoukseen ja viestitin myyjälle ostavani maton. Olin jo pitkään miettinyt vanhan "blogimaton", eli olohuoneessa jo kuutisen vuotta viihtyneen Ikean Stocholm-raitamaton tilalle uutta mattoa. Raitamatto on nimittäin kuumeisesti kaivannut jo pesua ja muutenkin kaipasin uutta ilmettä olkkariin.

Hirveän dramaattista eroa tästä ei saatu aikaiseksi - onhan Pandorakin eräänlainen blogimatto ja väritykseltäänkin mustavalkoinen, niinkuin edeltäjänsäkin. Silti olkkari uudistui minun silmääni aika kivasti.

Täytyy todeta, että Annon matto tuntuu jalan alla paljon laadukkaamalta kuin edeltäjänsä. Matto on sopivasti pehmoinen ja lämpimän tuntuinen. Tuotetietojen mukaan Pandora on käsin kudottu. Ovh. hinnan huidellessa 250 eurossa pidän 60 euron mattoani hyvänä löytönä.

Liinavaatekaapin uusi elämä

Olen omistanut kymmenisen vuotta vanhan liinavaatekaapin. Kaappi tuli minulle alunperin asunnonvaihdon yhteydessä, kun opiskeluaikana muutin vuokralle aiemmin ystävien asuttamaan kotiin Helsingin Harjussa. Ystävä kysyi silloin, että haluaisinko kaapin, jos he jättävät sen asuntoon. Halusin ehdottomasti, koska olen aina rakastanut vanhoja tavaroita ja erityisesti täyspuisia sellaisia. Ja 50-luvun liinavaatekaapeilla on aina ollut pieni paikka sydämessaäni.

Kaappi on ollut tosi huonokuntoinen koko sen ajan kun olen sen omistanut. Lakkapinta oli erityisesti kannessa ihan karkea ja lohkeillut. Eikä kaappi nyt muualtakaan mikään erityisen hyväkuntoinen ollut - kolhuja ja muita nuhjuja riitti.

Lähtötilanne:

Lähtötilanne - kaappi oli kolhuinen ja lakkapinta oli lohkeillut. Erityisesti kannen lakkapinta oli ihan karhea.

Olen pitkään toivonut, että isäni, joka on taitava käsistään ottaisi kaapin kunnostettavaksi. Joku aika sitten isäni haki kaapin mökillemme, rapsutteli siitä vanhat lakat pois ja laittoi uudet pintaan. Minulle oli tärkeää, että kaappi säilyttää alkuperäisen ilmeensä ja en missään nimessä halunut tähän esim. maalipintaa. Halusin säilyttää alkuperäisessä kuvassa ovien pinnassa näkyvän kauniin puukuvionnin ja muutenkin säilyttää värin "puun värisenä".

Parin viikon reissun jälkeen kaappi palasi kauneuslomaltaan ja oli saanu isäni käsittelyssä uuden pinnan. Olen niin tyytyväinen - kaapista tuli kaunis. Tämä kaappi saa jatkaa elämäänsä sen seuraavat vuosikymmenet.

Kunnostuksen lopputulos:

Senkki kunnostettuna

Sisustuksellisesti täällä ei ole tapahtunut kummoisia muutoksia - viherkasvien määrä on vähän lähtenyt käsistä ja siksi tämä kaappikin on vuorattu kasveilla.

Lopputulos sisustettuna (eli kaappi vuorattuna viherkasveilla):

Kiitos isä. <3

Itse tehty kookosjugurtti

Kiinnostaako itse tehty probioottinen ja vegaaninen kookosjugurtti? Minuakin kiinnosti, kun bongasin netin syövereistä tämän älyttömän helpon reseptin. Resepti on ilmeisesti alunperin Karita Tykän blogista.

Tähän reseptiin tarvitset kaksi ainesosaa - kookosmaitoa ja maitohappobakteerikapseleita. Puhdista kuitenkin ihan ensin lasitölkki kiehuvassa vedessä, ettei tule ongelmia väärän bakteerikasvuston kanssa.

Puhtaaseen lasitölkkiin menee:

2 tölkkiä kookosmaitoa
4 maitohappobakteerikapselia (sisältö tyhjennettynä kookosmaidon sekaan)

Vedin itse sauvasekoittimella kookosmaidon sileäksi, ettei jää paakkuja.

Sitten vain harsoliina lasipurkin päälle ja jugurttiseos huoneenlämpöön seisomaan 2 vuorokaudeksi. Vuorokausikin riittää, jos et halua kovin hapanta makua, mutta minä pidän happamasta. Kun seoksen siirtää huoneenlämmöstä jääkaappiin, maitohappokäyminen pysähtyy ja jugurtin koostumuksesta tulee tömäkkää (huoneenlämmössä paksuuntuu jo parin päivänä aikana hiukan, mutta kylmässä kunnolla).

Pidät tästä jugurtista, jos pidät kookoksesta - se maistuu lopputuloksessakin paljon. Itse toivoin, että kookoksen makeus olisi hieman happamoitunut maitohappokäymisessä, mutta lopputulos oli edelleen erittäin kookoksinen.

Mielenkiintoinen kokeilu joka tapauksessa, teen uudestaan mikäli tulee vegaanireseptitarpeita vaikka brunssille. Valmistus simppeliä kuin mikä.

Vihdoin 50-lukuinen yöpöytä!

Olen parin vuoden ajan etsinyt 50-lukuista siroa yöpöytää. Pari kertaa sellaisia on tullut vastaan, mutta hinta on ollut mielestäni liian korkea, niin on jäänyt hankkimatta.

Nyt vihdoin kotikaupunginosan facebook-kirppikselle tuli myyntiin tismalleen sellainen yöpöytä, jota olen etsinyt. Hinta 20 euroa, joka oli mielestäni vähintäänkin kohtuullinen hinta tällaisesta teakisesta pöydästä. Myyjä oli vaihtanut laatikon nupin sellaiseksi, joka ei ollut ihan makuuni, mutta onneksi minulla oli tallessa keittiöni vanhat keraamiset vetimet, jollainen sopikin tämän pöydän tyyliin täydellisesti. Pyörittelin tuon valko-messinkisen nupin laatikkoon ja hieno tuli.

Mielestäni tuo on ihana. Kannatti odottaa ja etsiä kärsivällisesti - jälleen kerran.

Hävikkiruokaa

Kävin joku aika sitten ensimmäistä kertaa Helsingin Kalasatamaan avatussa kauppakeskus Redissä. Tein sinne ihan tietoisen "hävikkiruokaretken", sillä halusin käydä Kirkon ulkomaanavun pyörittämässä hävikkiruokakauppa WeFoodissa sekä samalla noutaa ResQ-palvelun kautta nappaamani ruokakassin Redin K-marketista.

Olen todella iloinen, että ruokahävikin vähentämiseen on tullut tällaisia palveluja ja että asia ylipäätään alkaa saamaan sen ansaitsemaa huomiota. Ei ole yhdentekevää mitä syömme. Eikä myöskään ole yhdentekevää päätyykö ruokaamme roskiin.

ResQ:n kautta ei saa pelkästään ravintoloista myymättä jääneitä annoksia, vaan myös valituista K-marketeista ns. ruokakasseja. Ne sisältävät samana päivänä vanhenevia tuotteita sekalaisen valikoiman. Sisällöltään kassi on aina selvästi myyntihintaa arvokkaampi. Ruokakassit ovat nousseet ihan hittituotteiksi ja ystäväpiirissänikin niitä välillä ihan varta vasten metsästetään. Itse ostan harvoin - johtuen yhden hengen ruokatalouden vähäisestä ruuankulutuksesta sekä siitä, että lähimarketeissani näitä kasseja ei ole tarjolla. ResQ-ruokakassin hakeminen on vähän kuin leikkisi kokkisotaa kotona - koskaan et tiedä mitä kassista löytyy. Kassin sisältöä kannattaa pakastaa ja käyttää luovasti - kuivahkoa leipää voi esim. kätevästi surauttaa blenderillä korppujauhoksi jne.

Minun mukaani lähti WeFoodista suurtalouskeittiöille tarkoitettuja ruokabokseja, joissa toisessa oli 1.5 kg suikaloitua punasipulia ja toisessa 1 kg tuoretomaattisalsaa. Suurimman osan näistä pakastin sopivina annoskokoina pakkaseen käytettäväksi kätevästi kaikkeen ruuanlaittoon - valmiiksi pilkottu sipuli on aina kiva juttu ja tomaattihakkelusta on kätevä heittää patoihin ja kastikkeisiin.

Näiden pussien sisältöjä on käteve kaataa suoraan pakastimesta pataan

Osa hankinnoista pääsi käyttöön heti. Tein punasipulisuikaleesta sipulipiirakan, johon haudutin punasipuleja pehmeäksi pitkään aniksen siemenien, balsamiviinietikan ja sokeriripauksen kanssa. Kaadoin sipulimassan pakasteesta löytyneen valmiin piirakkapohjan päälle ja murustelin päälle vielä fetajuustoa.

Tomaattisalsaa käytin lohen kanssa - levitin sitä lohifileepalan päälle ja laitoin uuniin hautumaan. Tuli tosi hyvää ja katosi töissä lounaseväänä parissa päivässä. Kuvaamatta jäi tosin.

Käytän nykyään vain poikkeustilanteissa lihaa tai kanaa. ResQ-kassista löytyi kuitenkin broilerin jauhelihaa, niin tein niistä aasialaisittain maustettuja broileripyöryköitä uuniin. Chiliä, tuoretta korianteria ja limeä mausteeksi ja ei kun uuniin.

Oletteko te kokeilleet näitä hävikkiruokapalveluja? Mikä on suosikkinne?

Moikkaus!

Tulin vain huikkaamaan aika pitkäksi venyneen blogitauon keskeltä, että hengissä ollaan. Sitten viime postauksen on tapahtunut vaikka mitä - olen irtisanoutunut vanhasta työstä ja aloittanut uudessa työpaikassa. Joulukuussa olin pari viikkoa "in between jobs", jolloin matkustin Sri Lankalle nauttimaan vitivalkoisen hiekan rannoista ja pauhaavasta valtamerestä ja lukenut siellä 10 päivän aikana 3.5 kirjaa.

Nyt olen koko alkuvuoden opetellut uutta työtä. Noin muutoin elämä on mallillaan ja rullailee mukavasti eteenpäin. Ystäväni antoi autonsa minulle käyttöön, kun ei itse sitä juuri nyt tarvitse, niin olen päässyt kiertämään kirppiksiä ja tehnyt myös elämäni ensimmäisen tori.fi -ostoksenkin. Upeita löytöjä on taas löytynyt - en malta odottaa, että saan vähän valokuvaamisintoa taas, kun valon määrä alkaa lisääntyä ja pääsen esittelemään niitä täällä teillekin. Paitsi että uusi työ on vienyt fokuksen muualle kuin bloggausharrastukseen, niin kieltämättä tuo jatkuva pimeys ei innosta valokuvaamiseen.

Mutta terveisiä vaan täältä mukavalta kotisohvalta - villahousut jalassa, kynnet punaisena. Palailen blogin ääreen piakkoin, kun elämä vähän rauhoittuu.

Hyvä ja en niin hyvä

Pohdin paljon elämässäni ilmastoasioita. Kehitän vähäpäästöisiä ratkaisuja työkseni, joten jo sitä kautta elämäni pyörii tosi paljon aiheen ympärillä.

Olen nuoresta pitäen ollut myös tarkka omasta kulutuksesta ja jättämästäni jäljestä ympäristöön. Olen joissakin asioissa ilmastoasiat huomioon ottava, mutta vielä olisi paljon tehtävää.

Näissä olen hyvä:

Ostan lähes kaikien kierrätettynä. Vaatteet, kengät ja laukut - vähennän koko ajan uutena tehtyjä hankintoja. Vähennän hankintoja noin yleensäkin - johtuu kylläkin siitä, että minulla on jokseenkin kaikkea mitä tarvitsen ja vuosia olen tehnyt hankintoja vain laadukkaisiin vaateisiin ja asusteisiin, jotka näyttävät kestävän vuosia käytössäni moitteettomassa kunnossa. Olen jo yläasteikäisestä lähtien ollut innokas kirpparillakävijä. Nykyään käytän aktiivisesti mm. Zadaata, josta olen ostanut kenkiä, takkeja ja laukkuja. Minun pitäisi mennä alusvaateostoksille, ja harmittaa, kun niiden takia pitää mennä ostamaan kaupasta uutta. Ostin vähän aikaa myös kaupasta uudet mustat pillihousut, kun aiemmat ratkesivat haaroista liiasta pyöräilystä. Harmitti silloinkin uutena ostaminen.

Liikkuminen. Liikun lähtökohtaisesti kaikkialle pyörällä (minulla on sähköpyörä) tai julkisilla. En ole koskaan omistanut autoa ja käytännössä en ole edes koskaan innostunut ajatuksesta omistaa auto. Olen sitä mieltä, että kaupunkitilastamme aivan liian iso tila varataan autoille - niiden ajamiselle ja säilyttämiselle. Kannatan "auto tarvittaessa" -ajatusta, eli jos kaikki muut liikkumisvälineet on käyty läpi ja autoa tarvitsee, niin silloin useiten oman auton sijaan käy taksi, vuokra-auto tai yhteiskäyttöauto. Siksi oman auton hankintaa tulisi harkita viimeiseen asti ja ostaa vain jos kaikki muut vaihtoehdot on käyty läpi. Käytän itse vuokra-autoa mökkimatkoihin kesällä ja joskus yhteiskäyttöautoja, mutta lähtökohtaisesti liikun mahdollisimman ympäristöystävällisesti.

Käytän maitoa kahvissa, mutta päätin joku aika sitten korvata kahvimaidon kasvisversiolla. Maidonkulutus meni käytännössä nollaan. Työpaikkaruokalassa juon kyllä välillä piimää.

Kierrätän ahkerasti. Kaiken, mitä autottomana pystyn. Muovia en, ja se harmittaa minua - lähin muovinkeräyspiste on nimittäin niin kaukana kotoani ja täysin eri suunnassa kuin missä kuljen. Muistan kun opiskeluaikana erottelin biojätteet ja huuhtelin maitotölkit ja opiskelukaverit pitivät minua ympäristöhihhulina. Maailma on kehittynyt noista ajoista onneksi, nykyään kummatkin taitavat kuulua lähes kaikkien normaalirutiineihin. Äitini on aina ollut ahkera kierrättäjä, tapa on peritty sieltä.

Lämmitys. En lämmitä kotiani kovin lämpimäksi, vaan pukeudun mielummin kerroksiin. Minulla onkin kotivaatteina huopatossut ja alpakkahousut ja merinoneule. Nukun myös usein talvisin koko-cashmiressa - yleellistä ja lämmintä (vanhat nyppyiset cashmire-housut ja Lidl:n cashmire-neule) ja minulla on superpaksu untuvatäkki. Eteisessäni on villasukkalaatikko, josta vieraat saavat sukat jalkaansa. Toisaalta asun kylläkin vanhassa puutalossa, jonka energiatehokkuudella ei voi kehuskella. Kompensoin välttämällä liikaa lämmitystä.

Käytän erittäin säästeliäästi lämmintä vettä. En ole koskaan elämässäni lutrannut suihkussa, vaan käyn aina tehokkaasti suihkussa enkä lorottele kuumaa vettä. Toisaalta viime keväänä influenssaa sairastaessani tein poikkeuksen, kun koko kroppa oli superkipeä ja lääkäri sanoi, että makaaminen kuumassa suihkussa yleensä auttaa. Tein sitä pari kertaa ja koin huonoa omaatuntoa lutrauksestani.

Lisäksi teen miljoona pientä juttua arjessani, joista minulle tulee parempi mieli. Vaihdoin astianpesutabletit jauheeseen, koska minulla on puolikas astianpesukone ja tabletit on mitoitettu kokonaiselle koneelle. Jauhetta on helpompi annostella vähemmän koneeseen. Olen taloyhtiön hallituksessa tehnyt paljon talon lämmitykseen ja energiankäyttöön liityviä säätöjä ja ohjeistuksia. Kerään marjoja ja sieniä ja kasvatan kesäisin salaatteja ja kasviksia pienessä pihapuutarhassani. Ostan 100 % tuulisähköä ja luomua. Käytän luonnonkosmetiikkaa. Minulla on minimaalinen ruokahävikki, olen siitä tarkka. Juon matkustaessa hanavettä lähes kaikkialla. Sijoitan ilmasto- ja vastuullisuusnäkökulmalla.

Näissä pitäisi parantaa:

Olen sekasyöjä, eli syön lihaa. Toisaalta erittäin paljon vähemmän kuin joskus ennen. Olen keskittynyt lihansyönnin vähentämiseen jo pari vuotta ja onnistunutkin siinä aika hyvin. Vielä on kyllä matkaa jäljellä, syön edelleen lihaa suunnilleen pari kertaa viikossa.

Lennän. Suurimman osan kyllä lennoista tulee työstäni (tiedän - ristiriitaista ympäristöalalla), joka vähenee nyt kun vaihdan kuukauden päästä työpaikkaa. Lennän kyllä omiakin matkoja - varasin juuri joulukuulle lennot Sri Lankalle. Hävettää, mutta tämä on asia, josta minun on tosi vaikea luopua.

Mökki. Perheelläni on mökki, jonka minä ja siskoni virallisesti omistamme. Mökki on kesämökki ja sitä lämmitetään puilla ja ilmalämpöpumpulla, mutta silti. Sinne pääsee vain autolla.

Lisäksi teen miljoona pientä juttua, jotka eivät ole ilmastolle hyväksi. Juon viinejä, jotka roudataan Suomeen toiselta puolelta maailmaa. Ostan asioita, joita en ihan oikeasti tarvitse. Käyn suihkussa joka päivä ja pesen todennäköisesti liian usein pyykkiä. Käyn Alpeilla laskettelemassa.

Miten teillä - kiinnitättekö näihin asioihin paljon huomioita arjessanne?

Kuvituskuvaksi sopii kierrätysmestariäitini kierrätysmateriaaleista kudotut ihanat räsymatot kesämökin pyykkinarulla.

Syksy saa ja kukat vaihtuu

Syksy etenee harppauksin. Rakastan syksyä, se tuntuu nyt varsinkin ihanan virkistävältä _kaikkien aikojen kesän_ jälkeen. Aurikoiset ja kirpeät päivät on parhaita! Vielä kun ruska alkaisi Helsingissäkin - sitä jo odottelen. Onko teidän muiden mielestä puut pysyneet tavallista hanakammin vihreinä? Ovatko niillä menneet pasmat sekaisin superlämpimän kesän jälkeen?

Yöpakkaset kertovat omaa viestiään - syksy on. On aika sanoa hyvästit kesän istutuksille. Keittiön ikkunan yrttitarha on satonsa antanut (paljon antoikin, hirveä määrä tuoreyrttien käyttöä läpi kesän ja iso satsi kuivatettu talven varalta) aika on ohi. Perinteinen syyskukka-asetelma tuli tilalle.

Kellokanervaa (niin ihanan väristä ja näköistä) ja yksi tavallinen calluna. Siitä on hyvä syysistutus tehty. Ihanat värit. Callunassa ja kanervissa kaunis kukinta kestää pikkupakkasetkin, joten näitä voi ihailla pitkälle loppuvuoteen. Yleensä alkuvuonna alkaa sitten jo vähän värit kaikkoamaan ja kukat karisemaan, mutta kyllä näillä tässä huushollissa yleensä maaliskuun tietämille mennään.